Rikki ja yksin
Tässä on viimeaikoina monessakin paikassa ollut puhetta kaverisuhteista (psykologilla, tukiryhmissä, yms.) ja ne on saanut mut miettimään todella paljon. Kun tätä asiaa viimeksi eilen käytiin läpi psykologin kanssa, mä jäin miettii asiaa entistä enemmän ja illalla olinkin jo ihan rikki. Kun olin päivän tätä asiaa miettinyt taas vaihteeksi, että viimeaikoina todella moni mulle hyvin tärkeä ja läheinen ystävä on hävinnyt mun elämästä sanomatta sanaakaan. Uusiakaan ei pahemmin ole tullut ja vanhat ei ole elpyneet. Osa tuntuu käyttäneen mua vaan hyväksi. Joidenkin kohdalla olen huomannut, että mun asiat ei kiinnosta enää samalla tavalla mitä ne on joskus kiinnostanut. En tiedä mikä mussa on vikana. Oonko mä liian kiltti ja sinisilmäinen vai oikeesti vaan niin kamala ihminen? Tai ehkä mä oon vaan niin tylsä. Välillä tuntuu, että tää raskaus on kartoittanut ihmisiä pois. Voiko olla näin? Oon alkanu myös pelkäämään sitä, että alan käpertyä siihen oman pienen kuoreni sisään, enkä e