Tiitu's life

Noniin, nyt on vierähtänyt tovi viime kirjoittelusta. On ollut paljon stressiä joulun suhteen. En tiedä tuleeko siitä yhtään mitään. Sellainen olo on tällä hetkellä. Aikaisemmin tänään neurolta soitettiin ja kysyttiin miten voin. Joo oli mennyt ihan hyvin särkylääkkeiden ja pahoinvointilääkkeiden kanssa, kunnes pari - kolme tuntia sitten. Alkoi aivan karsee olo. Päätä jomottaa ja oksettaa. Lääkkeitä on otettu lisää. Ei helpota. Tuntui ainoastaan, että epilepsiakin alkaa pienesti oireilee. Pitäs kai yrittää nukkua, mutta ei pysty. No se siitä tästä hetkestä. - tiitu - Ps. Saa laittaa toiveita postausten suhteen.

Huomenta. Täällä neurologian osastolla mun aamu alkoi kuitenkin. Oli pakko illalla tulla käymään akuutissa, kun päänsärky vain paheni pahenemistaan ja oksettaa. Siinä mun luona kävi useampi ihminen tekemässä samoja testejä. En oo kyllä ikinä ajatellut, että toinen puoli mun kehosta voisi tuntea kosketuksen heikommin. Ilmeisesti mun kehossa tietyt alueet on jollain tavalla puutuneet, vaikka en itse sitä tälleen tunne. Yksi kyseli migreenistä, yksi mietti liittyiskö epilepsiaan ja lopulta kysyttiin myös raskauden mahdollisuudestakin, vaikka se onkin hyvin epätodennäköistä. No täällä neurologian osastolla mä nyt kuitenkin olen. Vähän aikaa sitten otettiin verikokeita. Muistaakseni lääkepitoisuuksia ja kilpirauhasarvoja katsovat ainakin ja raskaustestin tekevät, vaikka se on hyvin epätodennäköistä, että olisin raskaana. Tällä hetkellä päätä särkee ihan järkyttävän paljon ja oksettaa ihan *piip*. Mä en jaksa enää. - tiitu -

Noniin, nyt on jo muutama päivä kärsitty taas näitä niin "ihania" päänsärkyjä. Särkylääkkeistä ei ole mitään apua jälleen kerran ja illalla on oksennettu. Migreeniä mulla ei ole koskaan todettu, vaikka migreeniltä tää kyllä vaikuttaa. Mutta siis asiaan. Aiempien kertojen tapaan nyt alkoi taas ne lievät oireet jo, jotka usein vain pahenee. Tällä hetkellä olo ihan ok. Kerrompa tässä miltä musta yleensä tuntuu, kun on sellainen olo, että epileptinen kouristuskohtaus on alkamassa; ympäri päätä tuntuu olevan pieniä atomipommeja jotka räjähtelee ja järjetön paineen tunne. Silmätkin haluais olla mieluummin kiinni. Pikkuhiljaa huomaa kuinka oikeasti alkaa aivot käydä hitaalla ja ne ei halua rekisteröidä kaikkea mitä sun ympärillä tapahtuu. Toisessa kädess...

Heissan! Olen joskus kirjoitellut blogia kauan sitten, mutta se sitten hiukan jäi. Asiaan oli useita syitä, enkä ole aivan varma jaksanko nytkään jatkaa aina, aivan säännöllisesti, mutta yritetään. Ajattelin, että täysin uusi blogi ja uusi nimi olisi kaiken uuden alku, kun tässä välissä nyt on kerennyt tapahtua niin paljon kaikkea. Ja, olenhan itsekin muuttunut tuona aikana melkoisen paljon, ainakin omasta mielestäni. Muut saavat olla sitten mitä mieltä tahansa. Tämän blogin myötä haluan olla avoimempi myös omista sairauksistani (epilepsia ja masennus, sekä nivelreuma) ja kokemuksistani niiden suhteen. Ehkä voin niillä auttaa jotakuta muuta. Ja, ehkä se auttaa samalla myös minua itseäni, kun saan avata omia tuntemuksiani asioista. Mutta niistä sitten myöhemmin. Tykkään toki tehdä paljon käsillä kaikenlaisia juttuja, ehkäpä niitäkin täällä jaan. Tervetuloa mukaan seuraamaan. - tiitu -