Kontrolloimatonta käytöstä ja epäilyksiä

Miten voi olla näin haastavaa aloittaa kirjoittamaan yhtä blogi teksitä. Oon tässä jo parisen tuntia yrittänyt aloittaa ja nyt vasta sain aikaiseksi aloittaa. Mutta pääasia, että nyt ollaan tässä ja kirjoitettaan.

Mun tunteet on viime aikoina mennyt niin täysin vuoristorataa, ettei ole aina pystynyt edes kontrolloimaan omia tunteitaan ja omaa käytöstään niiden pohjalta. Oon saanut semmoisia tunteen purkauksia erinäisissä tilanteissa ja kohdistanut niitä jokseenkin täysin väärin ja vääriin henkilöihin. 

Välillä en itsekään ymmärrä, miksi teen ja mitä teen, kenelle sanon ja mitä sanon. Myöhemmin vaan mietin, et voihan vittu, miksi helvetissä annoin mun tunnemielen toimia tuolla tavalla. Mutta tosiaan diagnoosit, jotka multa löytyy estää mua toisinaan kontrolloimasta mun omaa käyttäytymistä, mille on vaikea itse voida mitään.

Mulla oli hoitoneuvottelu tuossa hiljattain ja siellä käytiin läpi moniakin asioita. Sairasloma jatkuu nyt toukokuun loppuun. Niiden mielestä mun vointi on mennyt hyvällä tavalla eteenpäin. Mäkin olin sitä mieltä kunnes seuraavana päivänä kävin puntarilla ja mun tunteet heitti hienon voltin suoraan pohjalle. Ajatukset itsestä lähtivät laukkaamaan suoraan täyteen itseinhoon ja kuvotukseen omasta itsestä. Kuulin, kuinka mun pään sisäiset äänet vain nauroivat mulle, että "Saatanan läski tee jotain" tai "Voisit melkein kuolla vaan pois". 

Ensimmäisinä ajatuksina pään sisäisten äänien jälkeen tuli vain, että nyt pitää aloittaa rankka dieetti ja luopua kaikista herkuista. Aloittaa tarkka painon seuranta ja syödä sen mukaan. Ja tietysti aloittaa uudelleen tarkka kalorien laskenta ja kova liikunta. Ja se, että olen aivan paska jos tähän kykene. Toisaalta miksi en kykenisi, jos olen ennenkin kyennyt.

Siirrytäämpä sitten mun omiin diagnoosi epäilyihin.

Oon siis pikkuhiljaa alkanut epäillä, että mulla olisi jonkin sortin kaksisuuntaista mielialahäiriötä, sillä oon huomannut, että mun käytös on hyvin kaksijakoista. 

Toinen mitä epäilen jakautunut persoonallisuushäiriö. Musta tuntuu, että mussa on vähintään 5 eri persoonaa. Yksi joka ajattelee kaiken tunteella ja käyttäytyy sen mukaan eli minä. Yksi joka ajattelee kaiken aina järjellä, eikä kuuntele muita. Yksi jolla ei ole minkäänlaisia tunteita, eikä ajattele myöskään muiden tunteita. Yksi joka on hyvin viisas ja ajattelee asioita hyvin fiksusti. Ja viimeisenä se pieni ja haavoittuvainen pikku tyttö, joka kaipaa paljon huolenpitoa ja hellyyttä, joka rakastaa leikkiä prinsessaa.

Mutta tässä taisi olla mun tämän kertainen avautumiseni. Ehkä joku ymmärtää mua nyt hieman paremmin, miksi mä käyttäydyn niin, niinkuin käyttäydyn.

-Tiitu-