Tiitu's life

Tästä on nyt noin viikko, kun osastolta pääsin pois hyvin sekavin tuntein. Toisaalta osasto jakso tuli hyvään saumaan ja pisti poikki monta huonoa asiaa mun elämässä, mutta sitten, kun ajattelen omien hoitajieni toimintaa, että miten he hoitivat omat hommansa minun kohdallani, niin jää sellainen paskan maku suuhun. Ja nyt jälkikäteen itse, kun asiaa ajattelen, niin mut on päästetty liian aikaisin pois sieltä. Mulla oli kyllä osastolla mitä mahtavin huone kaveri T. Joka tavallaan onneksi tuli sinne, sillä jos ei olisi mä olisin virunut koko sen osansto ajan yksin omassa huoneessa ilman minkäälaista sosiaalista toimintaa. T, kun tuli sosialisoiduin menemään huoneen ulkopuolelle myös muiden kanssa juttelemaan. Mutta ihaninta on, että T:stä tuli mulle myös hyvin hyvä ystävä, joka ymmärtää. <3 Ahdistus on valitettavasti lisääntynyt osastolta pääsyn jälkeen ja itku on todella todella herkässä, vaikka kuinka sitä yrittäisi estää. Eikä mun oikeastaan tarvitse tehdä juurikaan mitään,

Huomenia kaikille ;) ei kyllä ole yhtään mitään hajua milloin tämä pulla tulee uunista ulos, mitä mä nyt kirjoittelen, mutta tokkopa tuo ketään haittaa. Itse kirjoitan tätä, kun asiat on vielä tuoreessa muistissa, ainakin suurinpiirtein. Viime yönä näin jotain sanoin kuvaamatonta painajaista. En ole varmaan koskaan puhunut niin paljon tai ylipäätään tehnyt mitään unissaan, kuin viime yönä. Siis jo itselle jotain ihan käsittämätöntä, ni voin vaan kuvitella sen toisen roolin, joka yrittää herättää. Eikä vaan yhtä vaan ainakin kaksi kertaa, niin, että herään.  Sen verran vielä mun uneen ei liittynyt pelkkä kuva, vaan oikeasti, joka ei hävinnyt mun päästä vaikka mut saatiinkin hereille. Nyt siis itse uneen: Siis mun unessa oli todella tumma hahmo, joka käski mun tehdä erilaisia asioita aivan tuntemattomille ihmisille. Tällä tummalla hahmolla oli myös pari pientä ja ilkeää kätyriä, jotka seurasivat mua kaikkialle, jotta voisivat ilmoittaa, olenko mä hoitanut asian. Tietenkään mä en

Tänään on herätty ennen herätystä ja oltu ajoissa ottamassa aamulääkkeitä. Välillä on ollut vähän väsy olo, mutta muuten ollut ihan virkee päivä. Väritellyt olen neljä kuvaa, ihan vaan ajan kuluksi. Sitten piti täyttää 3kpl erilaisia kysely lomakkeita. Kahden mukaan mulla on vaikea masennus ja yhden mukaan mut pitäisi tutkia psykoosiriskin takia tarkemmin. Päivän kohokohta oli kuitenkin, kun mun rakas tyttäreni kävi mua mun äidin kanssa moikkaamassa ja käytiin kanttiinissa vähän herkuttelemassa. Sit käytiin kaupassa ostaa mulle vähän herkkuja, että selviin viikonlopun yli. Suihkun jälkeen oli ihanaa kuulla kavereiden ääniä, kun otettiin mesepuhelu ryhmässä. Jotain mitä olen niin pitkään kaivannut ja todella paljon. Mutta ihanaa, että se nyt vihdoin pitkän ajan jälkeen toteutui tämäkin haave. I love you all. Olette todella tärkeitä mulle. - Tiitu -

  Mun olo on ollut jo pidempään todella huono, vaikkei se päälle päin ole näkynytkään. Olo on kuitenkin ollut henkisesti ja fyysisesti hyvin heikko, saamaton ja ontto. Ihan kuin mun tunteet olis kadonneet täysin jonnekin olemattomiin ja jaksaminen on täysin olematonta. Oon päivät maannut vaan sängyssä ja hoitanut vain kaiken pakollisen.  Oon pitänyt itseäni täysin epäonnistuneena äitinä ja ystävänä, juurikin siksi etten ole kyennyt tukemaan ihmisiä riittävästi ja heidän tarvitsemallaan tavalla. Äitinä koen olevani täysin paska, sillä en ole jaksanut tehdä lapseni kanssa asioita samalla tavalla kuin aikaisemmin. Ruuanlaitto ja muut kotityöt ovat jääneet hoitamatta. Sen verran olen jaksanut, että poikakaverin kanssa olen käynyt kaupassa, jotta kaapissa on kuitenkin aina jotain syötävää. No se joka johti mut sairaalaan osastolle oli ylimääräisten lääkkeiden otto eli yliannostus toissa iltana. En oikeastaan itsekään tarkalleen ottaen osaa sanoa, mikä mut johti tähän päätökseen, mutta