Meille tulee vauva

Noniin nyt alkaa tää vauva blogitekstien tuotantokin, koska meille tulee vauva.

Aloitetaan siis aivan alusta

Hedelmöityksestä lähtien mulla on ollut sellainen olo tai jännä tunne, että nyt olen raskaana. Ei mennyt kauaakaan, aloin voimaan pahoin ja heräsin joka aamu kello 4.00 oksentamaan, noin 2 viikon ajan. Mielialat alkoivat heitellä normaalia enemmän ja vahvemmin. En silloin itse kiinnittänyt noihin huomiota, vaan laitoin masennuksen ja tunteiden epävakaan persoonallisuuden piikkiin kaikken ja ajattelin, että ompa sinnikäs oksutauti. 

Lähempänä kuukautisia rupesin kuitenkin miettimään asiaa ja tein ensimmäisen testin, jossa ei vielä toista viivaa näkynyt. Tunteet olivat hyvin pettyneet ja jäin odottamaan alkavia kuukautisia. 

Kuukautisten oli määrä alkaa pikkuisen ennen joulua, mutta niitä ei ruvennut näkymään. Testin tekemistäkin rupesin viivyttelemään, koska pelkäsin testin tulosta kovasti. Niin negatiivista, kuin positiivistakin, että miten se minuun vaikuttaa, ja mitä kaikkea mä saattaisin tuntea tuloksen jälkeen. Lopulta mun oli kuitenkin joulupäivänä tehtävä tuo testi. Testi oli positiivinen. Tunteeni olivat hyvin sekavat ja menivät todella vahvasti laidasta laitaan. Sitä piti siis sulatella jonkin aikaa ja totutella tuohon ajatukseen, että nyt olen raskaana.

Seuraavana maanantaina sitten piti soittaa aikoja neuvolaan, josta mulle varattiin ensimmäinen neuvola aika ja neuvolalääkärin aika. 

Kävin myös läpi omien lääkkeiden vaikutuksia raskauden aikana, mikä ei ollut kovin järkevää, sillä jätin osan lääkkeistä sen takia ottamatta kokonaan. Siitä ei todellakaan seurannut mitään hyvää, sillä viikon sisään sain jo epilepsia kohtauksen ensin kotona ja ambulanssin vietyä mut sairaalaan, niin siellä toinen. Sairaalassa oltiin sitten tarkkailussa yksi yö ja kotiuduttiin juuri uudenvuoden aattona. Ja koska yksin ei saanut olla, oltiin sit äitin luona kaksi yötä tyttären kanssa. Sairaalassa vielä varmistivat verikokeilla, että varmasti olen raskaana.

Heti uuden vuoden jälkeen tiistaina neurologi soitti ja kertoi miten mun lääkitys nyt jatkossa menee ja antoi perusteelliset ohjeet, miten toimin minkäkin lääkkeen kanssa. Lähettivät vielä kirjalliset ohjeet perässä, sekä ajat labraan lääkepitoisuus tutkimuksiin, äitiyspoliklinikalle hyvissä ajoin, sekä ajan neurologille.

Lääkkeiden suhteen piti käydä samat asiat läpi mun mielialalääkityksen ja nukahtamislääkkeiden suhteen. 

Kaikki lääkkitykset katsotaan uudelleen viimeistään raskauden viimeisellä kolmanneksella, ellei tarvetta tule aikaisemmin.

Raskausviikolla 8 meillä oli ensimmäinen neuvola, enkä todellakaan ajatellut, että mulla menis oikeesti ihan niin kauan siellä. Mutta mulla todellakin meni 2 tuntia ja 15 minuuttia. Nooh, tää kävi hyvin tarkkaan läpi melkein kaikki mitä ei saa syödä. Seuraavaksi kaikki mun kaikki sairaudet ja lääkitykset. Jos suvussa on jotain sairauksia tai muita.  Aikaisemmat raskaudet ja synnytykset. Näiden jälkeen se vasta siirtyi näihin mitä normaalisti käydään läpi perus neuvolakäynnillä.

Seuraavalla viikolla olikin sitten jo ensin hoitajan aika ja sitten neuvolalääkärin aika. 

Hoitaja pisti mut varaamaan aikoja taas labraan. Nää perus raskausajanseulonnat silloin ja silloin, sairaalabakteeri kokeet ihan sen takia, et oon joskus 12 vuotta sit ollu ulkomailla sairaalahoidossa ja sit viel sokerirasitustestit. Eipä tuo hoitaja oikeastaan muuta. Sit taas odottelin odotustilassa lääkärille.


Lääkärin luona sit käytiin tarkemmin ensin asioita läpi ja sit katsottiin vähän ultralla tuota pientä ihmettä mun masussa. Toinen vastasi lähes tulkoon viikkoja, jotka silloin oli menossa. Oli 20,08mm pitkä pikkuinen. Ja tällä äitillä tuli itku, kun näki tuon pienen pienen ihmeen. 

Sit mennäänkin näihin huolen aiheisiin tällä hetkellä. 

Ainoa mikä tällä hetkellä tuntuu huolettavan aivan kaikkia on mun syömättömyys, joka johtuu mun syömishäiriöstä. On hirveen ahdistavaa, kun jatkuvasti kaikki hokee sitä, että mun pitäisi syödä enemmän, jotta vauvakin saa riittävästi ruokaa. Aivan, kun mä en tietäis tuota itsekin ja olisi huolissani. Se vaan on hemmetin vaikeaa toteuttaa, varsinkin, jos kaikki siitä jauhaa. Taas on paino lähtenyt laskuun, vaikka sen ennemmin pitäisi pysyä samana tai edes vähän nousta.

Väsymys ja aikaansaamattomuus; moni yhdistää nämä automaattisesti suoraan tähän raskauteen, vaikka todellisuudessa ne täysin johtuu enemmän masennuksesta ja mun syömättömyydestä. On ahdistavaa ja jopa julmaa sanoa, mutta välillä toivoisin, että en olisi raskaana, että ihmiset eivät ohittaisi mun sairauksia täysin mun väsymyksen takia.

Ja jotenkin on tullut tunne, että osa ihmisistä luulee etten itse ole millään lailla huolissani asioista. Onneksi osa tuntee mut niin hyvin, että tietää, että olen jopa enemmän huolissaan kuin kukaan muu ja, että mulla on oikeesti tahtoa parantua ja halua yrittää jaksaa tehdä niin paljon kuin kykenen ja syödä mahdollisimman usein.

Mutta nyt jätän tämän tähän. Kiitos.

- Tiitu -