Osasto jaksolle tultiin

elokuuta 26, 2017

Edellinen yö ennen akuuttiin menoa oli jo, jotain aivan järkyttävää. Tajusin vain, että näin, kuulin ja tunsin jotain, mistä en ollut täysin varma, että onko se edes todellista vai mun omaa kuvitelmaa. Pahinta kaikessa oli se, että näin itseni hirtettynä peilistä, jonka jälkeen oli siinä hilkulla, etten vetänyt ranteitani auki.

Tämä kaikki mut tänne varmasti
loppujen lopuksi on tuonut

Valvoin ja itkin koko yön ja mietin muutamien viikkojen takaisia asioita, mutta jostain syystä en tuntunut muistavan yhtään mitään, mitä olisi tapahtunut. Vain siskon pojan syntymän ja vapun.

Alkuun yritin jutella tilanteestani vertaistuki ryhmässä ja siellä moni oli sitä mieltä, osastolle mun olisi hyvä mennä. Sen jälkeen soitin itkien äitille, kun en oikein tiedä mitä mä tekisin. Olin siis aivan sekaisin, sen olotilani kanssa.

Mitäpä täällä osastolla muutakaan
tekisi. Päivät on todella pitkiä ja
itse pitää pitkälti keksiä tekemistä.

Akuuttiin, kun päästiin psykiatrinen sairaanhoitaja oli kyllä erittäin mukava ja sanoi, että musta näkee ihan selkeästi, että mulla on paha olla. No, mutta lääkäri olikin sitten, jotain aivan muuta. Hänen mielestään mun olo johtui pelkästään raskaudesta ja, että olen vain ilkeä ihminen. Soitti kyllä psykiatrian päivystavälle, joka antoi kaksi vaihtoehtoa, joista valita. Koska olin itse aivan sekaisin, enkä päätöstöstä kyennyt tekemään, alkoipa lääkäri siinä mua syyttämään siitä, ettei ole kerennyt syömään. Oli myös hyvin töykeä äidillenikin, kun hänen kanssaan puhui. Suoraan sanottuna oikein vittumainen lääkäri, joka laittoi mut aivan väärälle osastolle miettien mun sen hetkistä mielentilaa ja sekavuutta. Päivystys osastolla olisin voinut tehdä mitävain itselleni, kun hoitajat tulivat vain pyydettäessä.

Päivystys osastolla aamulla harhat jatkui, mutta hieman erilaisina, kun kotona. Ilmastointi kanavista tuli mustaa savua ja seinillä kiemurteni hämäriä, kasvavia kuvia, sekä näin kasvoni aivan veressä peilistä. Monesti teki myös piiloutua vessaan ja pistää kaikki verensokerimittarin puhtaat piikit käteen ja lievittää sitä kaikkea ahdistusta, mikä mulla on mun sisällä.

Myöhemmin päivällä psykologi tuli jututtamaan mua ja puhuttiin kaikesta mitä oli tapahtunut, jonka seurauksena sitten siirto psykiatrian osastolle perjantaina 4.5.

Tällä hetkellä psykiatrian osastolla ollaan oltu kohta siis jo kolme viikkoa ja tosrtaina selviää ehkä vähän enemmän, että kuinka kauan vielä joudun olemaan.

Paras vieras ikinä osastolla.
Ikävä on päivittäin molemminpuolinen.
Äitienpäivänä 13.5.

Heti toisena päivänä mut kärrättiin äitiyspolille tarkistuttetavaksi, kun oli niin paljon fyysisiä oireita. Vauvalla kaikki hyvin, mutta itsellä verensokerit ja -paineet heitteli aikalailla, joten ne laitettiin tarkkaan seurantaan.

Tosiaan täällä on hyvin vähän aktiiviteetteja, joita itse voisin esimerkiksi harrastaa, ilman kivuliaita supistuksia. Meitsi on siis päätynyt kattoo kiekkoo siihen saakka kun Suomi vielä oli mukana, värittelemään, neulomaan ja virkkaamaan. Joskus oon jotain jopa lukenutkin.

Vieraat on kuitenkin parasta mitä täällä osastolla oikeesti voi olla, sekä muut ihmiset ja vertaistuki. Itse ainakin viihdyn paljon mieluummin osaston julkisissa tiloissa, kun yksin omassa huoneessa.

Onneksi itsellä on vapaa kulku, eli en tarvitse hoitajaa joka paikkaan mukaan, niin on mukava käydä vieraiden kanssa kanttiinissa herkuttelemassa tai hakemassa muuten jotain kivaa.

Jotain parasta oli kuitenkin, kun mulle äitienpäivänä tuotiin ruusuja ja itse tehty kortti, jossa luki "Hyvää äitienpäivää. Äiti olet paras, kiltti, hauska ja kaikkea muuta hyvää :3 PS: Toivottavasti paranet pian." Itkuhan siinä tuli, kun sitä luki useaankin otteeseen, eikä siitä meinannut loppua tulla sitten.

Eilen 21.5. käytiin taas päivystyspotilaana äitiyspolilla vatsakipujen takia. Ei ollut kovin miellyttävä kokemus, mutta pääasia, että lapsi on kunnossa. Tehtäväksi sain seurata verensokereita vieläkin tarkemmin ja pitää ruokapäiväkirjaa ainakin seuraavaan 31.5 olevaan aikaan saakka.

Mutta juu täällä osastolla ollaan vielä ainakin toistaiseksi. Ötököitä nähdään ja pakotetaan itsensä syömään hitsi vie..en tykkää.

No, tästä tuli nyt tällai jonkinlainen postaus, eikä kaikkea tähän laitettu. Osasta teen ihan erilliset sitten.



- tiitu -