Tiitu's life

Nyt on nukuttu hyvin 11 tuntia. Kiitos lääkkeet! Sängystä ylös nouseminen olikin sit jo eri juttu. Mut pakko, mikä pakko. Pitäähän koiran päästä aamu pissille ja mun aamu tupakalle. Sit olikin vuorossa kyttiksellä käynti passin merkeissä. Perkele, että ahdisti. Ovesta sisään ja suoraan virkailijan juttusille. Ja tietenkään mulla ei ollut vanhaa passia mukana, ni hirveen kyselytunnin piti siinä heti kärkeen, ennen sormienjälkiä ja allekirjoituksia. Sit kävin vihdoin ja viimein hakemassa ne lääkkeet, jotka loppui ja niihin piti resepti uusia. No nyt on haettu. Äiti mukana tottakai. Käytiin samalla kaupassa, jonka jälkeen vietiin mun ostokset meille ja sit äiti heitti mut ripsihuoltoon. Nyt on uudet ripset. Niin joo ja viikko sitten otin kielikorun ja septumin. Ajattelin ripsihuollon jälkeen, vitsi onpa ihana päivä, kun tyttökin meni isälleen. Saisin viettää ihan yksin koko illan Harry Potterin kanssa, mut sit se iski. Ei helvetti oikeesti yks blu-rayn kaukosäädin oli hävöksissä

V*tuttaa ja ahdistaa, että mä en vaan enää jaksa. Ajattelen paljon kuolemaa, enkä tiedä mitä tekisin. Koiraa käytin ilta lenkillä, ni mietin vaan kuinka haluisin kuolla vaan johonkin syöpään tai liukastua niin, että kallo halkee palasiksi.  Mielessä käy vaan kaikki mahdollinen itsetuhoinen.  Tällä hetkellä en juurikaan syö, aina välillä mahdollisimman terveellisesti ja välillä tyttären jo nukkumaan mentyä saatan ahmia ruokaa tai herkkuja nopeasti ja paljon ja sen jälkeen meen oksentaa. Tällä viikolla oon voinut erittäin pahoin ja heikosti. Oon monesti jo meinannut pyörtyäkin, kun on niin heikko olo. Heikottaa muutenkin nykyisin todella paljon. Mutta siltikin, jos nilkka olis kunnossa mä lenkkeilisin vissiin koiran kanssa ja ilman ihan sikana. On sellainen olo, että haluun vaan liikkua ja liikkua, mutta en voi. Vaikka mä en kauheesti muiden mielipiteistä välitä, mä en jaksa kuunnella aina sitä, kuinka muka näytän nätiltä/kauniilta ja nuorelta. Joku vois ehkä digata semmosesta, mutta

  Mulla on ollut yllättävänkin tapahtuma rikas päivä. Aamulla koiran kanssa karkkikauppaan ja nappulakauppaan. Samalla tuli hieno lenkki myös heitettyä. Ostin itselleni oikeesti yli puol kiloa karkkia ja kaikki meni P.S. I Love You -leffan aikana, että hups. Yhtä nopeesti ne tais tulla ylöskin. No rupesimpa siinä katsomaan sitten seuraavaa Divergent-Outolintu -leffaa ja kaveri kävi nopeesti tossa alhaalla. Jatkoin leffaa ja mesetin siinä samalla. No leffa loppui ja aloitin Outolintu-Kapinallinen-leffan, jossa tää päähenkilö leikkaa hiuksensa lyhyeksi.  Saimpa minäkin siitä "fiksun" idean ja otin sakset käteen ja leikkasin omat hiukseni. Nyt mulla on siis polkka ja otsis. Siinä välissä piti pikkusen jelppiä vähän myös rakasta siskoakin ja käyttää koiraa ulkona iltapissillä. Mutta kumpa tää mun hiusten muokkaus olisi jäänyt siihen, että vaan leikkaisin ne, mutta kun ei. Sitten tuli pakkomielle tarttua väripurkkiin ja värjätäkin ne. Noh, ei muuta, kun toimeksi. Väri päähä

Eilen ei todellakaan ollut mun paras päiväni. Mun tiistai oli ihan hirvee maanantai. Ensin olin koiran kanssa siinä lenkillä lepposasti ja puhuin äitin kanssa puhelimeen. No pääsin alaovelle puhelin edelleen korvan ja olan välissä, toisessa kädessä koira ja toisella etsin avaimia. No avaimet löytyi, mutta puhelimpa tippui suoraan kivilaatoille ja näyttö paskana. Että näinhän tiistain kuuluikin alkaa. Se näky kylppärissä minkä tyttö oli saanut aikaan pelkän koiran ulkoilutuksen aikana oli jotain sanoin kuvaamattoman järkyttävää. Neiti sanoi keränneensä pyykkinsä pesuun. No sit olinpa lähdössä ripsi huoltoon juoksin henkihieverissä, että edes kerkesin bussiin. Tällä kertaa onneksi oikeeseen, mutta eikös multa unohtunut avaimet himaan. Soitin ja pyysin lasta viemään mun siskolle avaimet napuriin. Väittää ettei omista kummitätinsä numeroa ja lähtee kaverille. Ja nämäkin viestit tullut, kun olen hultamassa ripsiä niin en niitä pysty katsomaan. Onneksi mä sain purkaa kaiken sen hetkise

Maanantai aamulla on ollut kello tytöllä ja itsellä soimassa jo kello 6.30, koska me ollaan tunnetusti huonoja heräämään, tai ainakin minä. Tyttö taisi tulla joskus klo 6.45 katselemaan lastenohjelmia ja meitsi paineli vaan torkkua. Onneksi siinä pyöri ne lastenohjelmat, koska mä en olis päässyt ylös ikinä ylös klo 7.30 mennessä. 25 minuutissa piti olla valmiina. Oli hiukka hektinen aamu siinä kohtaa, kun piti bussiin keretä, että kerkee aamupalaa käydä ostamassa, ettei ihan heikko-olo tuu tossa matkalla. No oltiin ainakin ajoissa paikalla odottelemassa bussia, ettei myöhästytty. Meinaa kaupassa ei mennyt todellakaan kauaa. Oltiin jo suunnilleen klo 8.35 odottelee bussia. Tyttö kyseli vaan et "Mennäks me muka nyt jo odottaa?". Noin klo 9.00 lähdettiin ajelee sit Lappeenrantaan. Ja hyi, että mulla tuli pahaolo, kun söin yhden kolmio leivän. Oksettaa ihan kunnolla, mut yritän pitää sen sisällä ainakin sinne perille asti. No mut tulihan se laatta sitten, kun päästiin Angr