paha olla

V*tuttaa ja ahdistaa, että mä en vaan enää jaksa. Ajattelen paljon kuolemaa, enkä tiedä mitä tekisin. Koiraa käytin ilta lenkillä, ni mietin vaan kuinka haluisin kuolla vaan johonkin syöpään tai liukastua niin, että kallo halkee palasiksi. Mielessä käy vaan kaikki mahdollinen itsetuhoinen. 

Tällä hetkellä en juurikaan syö, aina välillä mahdollisimman terveellisesti ja välillä tyttären jo nukkumaan mentyä saatan ahmia ruokaa tai herkkuja nopeasti ja paljon ja sen jälkeen meen oksentaa. Tällä viikolla oon voinut erittäin pahoin ja heikosti. Oon monesti jo meinannut pyörtyäkin, kun on niin heikko olo. Heikottaa muutenkin nykyisin todella paljon. Mutta siltikin, jos nilkka olis kunnossa mä lenkkeilisin vissiin koiran kanssa ja ilman ihan sikana. On sellainen olo, että haluun vaan liikkua ja liikkua, mutta en voi.

Vaikka mä en kauheesti muiden mielipiteistä välitä, mä en jaksa kuunnella aina sitä, kuinka muka näytän nätiltä/kauniilta ja nuorelta. Joku vois ehkä digata semmosesta, mutta mulla alkaa tulla korvista ulos. Mä oon alkanut jo vihata ihmisiä,  jotka näin tekee.

Ahdistaa myös, että kotona joudun oikeesti tekee aivan kaiken yksin. Ja tää tuntuu pahalta sanoa, mutta mun oma lapsi ahdistaa mua todella paljon. Vaikka rakastan mun lasta eniten maailmassa. Tiedän, että tyttö alkaa pian tulla murrosikään ja tarvitsee mua silloin varsinkin. Mua vaan ahdistaa taistella kaikkia mun omia pään sisällä tapahtuvia asioita vastaan, vaan mun tyttären takia. En haluais olla mun lapselle liian tunteeton ja haluaisin antaa sille rakkautta ja kaiken mahdollisen mitä vaan voin, mutta just nyt en vaan kykene.

Mua v*tuttaa, kun en pysty nukkuu, en edes nukahtamis- ja unilääkkeiden kanssa kunnolla. Normaali uni määrä mulla on suunnilleen 3-5 tuntia. Mä kuitenkin tarviisin jo ihan epilepsian kannalta paljon enemmän unta, ettei tulis noita kohtauksia, vaikka niitä tulee viikoittain, jonkin asteisia.




- Tiitu <3