paska tiistai
Eilen ei todellakaan ollut mun paras päiväni. Mun tiistai oli ihan hirvee maanantai. Ensin olin koiran kanssa siinä lenkillä lepposasti ja puhuin äitin kanssa puhelimeen. No pääsin alaovelle puhelin edelleen korvan ja olan välissä, toisessa kädessä koira ja toisella etsin avaimia. No avaimet löytyi, mutta puhelimpa tippui suoraan kivilaatoille ja näyttö paskana. Että näinhän tiistain kuuluikin alkaa.
Se näky kylppärissä minkä tyttö oli saanut aikaan pelkän koiran ulkoilutuksen aikana oli jotain sanoin kuvaamattoman järkyttävää. Neiti sanoi keränneensä pyykkinsä pesuun.
No sit olinpa lähdössä ripsi huoltoon juoksin henkihieverissä, että edes kerkesin bussiin. Tällä kertaa onneksi oikeeseen, mutta eikös multa unohtunut avaimet himaan. Soitin ja pyysin lasta viemään mun siskolle avaimet napuriin. Väittää ettei omista kummitätinsä numeroa ja lähtee kaverille. Ja nämäkin viestit tullut, kun olen hultamassa ripsiä niin en niitä pysty katsomaan.
Onneksi mä sain purkaa kaiken sen hetkisen vitutuksen ja kaiken paskan siinä samalla, kun mun ripsiä huollettiin. Niitä vitutuksen aiheita, kun mulla riittää jokseenkin. Kaikista ei voi kaikkialla puhua, mutta niitä on. Kun ripset oli valmiit, oli jotenkin taas henkisesti tyhjentynyt olo, mutta myös kaunis olo, kun oli uudet räpsyttimet.
Lähdimpä sitten kävelemään kotiin ja soitin tyttöselle, että luuraa ja sanoin soittavani lähempää kotoa uudestaan, että on sit valmiina alhaalla. No ei vastaa puhelimeen. Soitan uudestaan, no nyt. Tyttö kuulemma juossut koko matkan. Sen mitä itse kerkesin näkemään, ni ulkohousut ei ollu jalassa ja neiti räpelsi puhelinta. Että sellaista on tää nykyajan lasten juoksu.
No sit mun piti lähteä hakee äitin kanssa lyhtyjä Hollolasta, no minäpä unohdin muistuttaa äitiä. Äiti muistutti sit mua, mut nou hätä. Olin taas lähdössä kotoa, ni onneksi tyttö oli vielä kotona, kun laitoin oven kiinni, ku tajusin et voi hitto, avaimet unohtu. Oltiin melkein ajoissa hakee sit lyhtyjä.
Äitillä kävin sit syömässä parit laskiaistiistain pullat ja toimin sit lastenhoitajana/huvittajana myös.
Jos tän loppuviikon sais olla iiiiiiihan rauhassa ja olla vaan. Toki tuol on toi pyykkivuori, mut muuten.
-Tiitu<3
Se näky kylppärissä minkä tyttö oli saanut aikaan pelkän koiran ulkoilutuksen aikana oli jotain sanoin kuvaamattoman järkyttävää. Neiti sanoi keränneensä pyykkinsä pesuun.No sit olinpa lähdössä ripsi huoltoon juoksin henkihieverissä, että edes kerkesin bussiin. Tällä kertaa onneksi oikeeseen, mutta eikös multa unohtunut avaimet himaan. Soitin ja pyysin lasta viemään mun siskolle avaimet napuriin. Väittää ettei omista kummitätinsä numeroa ja lähtee kaverille. Ja nämäkin viestit tullut, kun olen hultamassa ripsiä niin en niitä pysty katsomaan.
Onneksi mä sain purkaa kaiken sen hetkisen vitutuksen ja kaiken paskan siinä samalla, kun mun ripsiä huollettiin. Niitä vitutuksen aiheita, kun mulla riittää jokseenkin. Kaikista ei voi kaikkialla puhua, mutta niitä on. Kun ripset oli valmiit, oli jotenkin taas henkisesti tyhjentynyt olo, mutta myös kaunis olo, kun oli uudet räpsyttimet.Lähdimpä sitten kävelemään kotiin ja soitin tyttöselle, että luuraa ja sanoin soittavani lähempää kotoa uudestaan, että on sit valmiina alhaalla. No ei vastaa puhelimeen. Soitan uudestaan, no nyt. Tyttö kuulemma juossut koko matkan. Sen mitä itse kerkesin näkemään, ni ulkohousut ei ollu jalassa ja neiti räpelsi puhelinta. Että sellaista on tää nykyajan lasten juoksu.
No sit mun piti lähteä hakee äitin kanssa lyhtyjä Hollolasta, no minäpä unohdin muistuttaa äitiä. Äiti muistutti sit mua, mut nou hätä. Olin taas lähdössä kotoa, ni onneksi tyttö oli vielä kotona, kun laitoin oven kiinni, ku tajusin et voi hitto, avaimet unohtu. Oltiin melkein ajoissa hakee sit lyhtyjä.Äitillä kävin sit syömässä parit laskiaistiistain pullat ja toimin sit lastenhoitajana/huvittajana myös.
Jos tän loppuviikon sais olla iiiiiiihan rauhassa ja olla vaan. Toki tuol on toi pyykkivuori, mut muuten.
-Tiitu<3
Kommentit
Lähetä kommentti