Tiitu's life

Tältä näytin vielä aamulla. Heips. Tänään oli taas aamu, kun ei olisi millään jaksanut nousta sängystä. Univaje vaan on niin kova, ettei jaksa ja muutenkin on niin väsynyt ja voimaton olo. Kyllä tää jakso on vienyt voimia, vaikka kohtauksia ei olekaan ollut. Tässä näkyy vain osa mun aivojen sähkötoiminan käyröistä. Mulle yritettiin kovasti selittää myös jotain näistä, mutta en oikein tajunnut mitään. Iso osa meni ohi. Tänään on taas sellainen päivä, kun kirjoitan sitä mukaan, kun asioita tapahtuu. Vaikka eipä tänään enää oikeastaan mitään muuta varmasti tapahdu enää, kun siirto osastolle. Kaikki ns. tapahtumat on jo tapahtunut. Ellei papat ole edelleen osaston puolella kertomassa juttujaan. Vielä ollaan kuitenkin pieni hetki tässä videotelemetrian puolella, ennen kuin päästään tarkistamaan, onko papat tallella. Ja voi kauhistus, jos joudun johonkin mummojen huoneeseen, jossa joka ikinen mummo kuorsaa kovaa yöllä ja haisee pahalle. Tässä mä olin kiinni yötä päivää ja musta

Hellou. Täällä ollaan edelleen. Aamuyöstä kello kolmen jälkeen päässyt nukkumaan ja mulla piti herätä aamupalalle kello kahdeksan aikaan. Mä en vaan kyennyt heti nousemaan, on menty nyt niin vähillä unilla nyt öisin. Ens yö ja huominen päivä olis viimeiset täällä videotelemetriassa. Sit pääsee tonne osaston puolelle lepäilee. Ja taas on tehty palapelejä ihan kaksin kappalein. Toinen niistä oli 500 palan ja toinen 100 palan. Niiden tekemisessä vierähti taas tovi, jos toinenkin. Vähän on myös väritelty. Pari kuvaa sai taas omat värinsä. Ja kävi tänään taas kanditaattikokelaita. Oli kyllä näistä kolmesta mun tapaamastani ryhmästä, ehdottomasti paras. Niillä oli kyllä tehtävänanto niin hyvin hallussa, että tuli varsin kiperiäkin kysymyksiä. Sit meitsi kattoo suu ammollaan, että mitähän tuohon nyt vastaisi. Oli meinaan välillä niin kinkkisiä. Huomenna tää videotelemetria sit loppus. Mua stressaa ihan sikana, ettei minkäänlaista kohtausta ole vielä tullut. Siks huomenna testataa

Heips kukkuu taas täältä isoveljen valvovan silmän alta. Jäi vähän lyhkäiseksi nuo mun yöuneni, mut jostain kumman syystä mä vaan olen siltikin älyttömän pirtee. Aamulla on herätty noin kello kuuden aikoihin ja viiden tunnin unilla mennään tätä päivää eteenpäin. Aamulla noustessani sängystä vessaan ja katsoessani ikkunasta ulos, olin et OMG. Ulkona satoi oikeesti rätin kokoisia hiutaleita lunta. Siis LUNTA. Sitä hetken kummasteltuani, päätin yrittää vielä nukkua, mutta ei siitä mitään tullut. Siellä mä vaan sängyssä pyörin, unileluni kanssa aamupalaan asti. Aamupalan jälkeen meitsi päätti purkaa sen 1000 palan palapelin ja ottaa uuden 500 palan haasteen vastaan. No sepä valmistuikin jo puoleen päivään mennessä ja siinä välissä kerkesi syömään lounaan ja juomaan yhdet kahvitkin. Sit oli kyllä pakko vaihtaa välillä hommaa. Meitsi rupes värittelee aikuisten värityskuvia. Ja voi hitsi, kun aika menee nopeesti, kun vaan värittelee. Siinäkin vierähti useampi tunti, kun väritin kolme

. Tältä palapeli näytti aamulla, kun olin jo jonkin aikaa tehnyt. Hellou. Meninpä sitten illalla vasta kahden aikoihin nukkumaan, kun hurahdin palapeliin ja sen tekoon. Siinähän se loppu ilta ja osa yötä vierähti. Mutta siitä huolimatta heräilin jo ennen kello kahdeksaa. Sitä en tiedä, että miksi, heräsimpä kuitenkin ja juuri sopivasti aamupalalle. I love my look. Tänään onkin tehty urakalla palapeliä. Välillä on kyllä täytynyt syödäkin, ettei ihan yks toikkoiseksi mene koko päivä.  Ei vaan tänään neurologi toi mulle kanditaatteja 8-9 kappaletta, jotka haastattelivat mua mun kohtauksista ja ennakko tuntemuksista, onko kukaan koskaan nähnyt ja milloin ensimmäinen on ollut ja mitä mä itse muistan niistä kohtauksista. Se oli yllättävän mielenkiintoista ja jännittävää, kun yhtäkkiä mun edessä on lääkäreiksi opiskelevia muakin nuorempia tyyppejä. Oli kyllä hyvät päiväkahvit. No, mutta oikeesti mä oon pääasiassa istunut koko päivän tässä mustalla penkillä, niin, että

Meitsi oli tosi sikeessä unessa, kun yhtäkkiä heräsin siihen, klo 6.oo mun herätyskello soi. Hitsi en ollu muistanut laittaa mun herätyksiä pois päältä. Noh, eipä siinä, sitten tajusin, että kohta mulla on pään MRI-kuvaus. Aloinpa sitä, sitten jännittää oikein kunnolla. Noin klo 7 aikaan hoitaja tuli antaa mulle taas, sitä ihan hirveen pahan makuista esilääkettä ja jokin hetki myöhemmin toinen hoitaja tuli viemään radiologian osastolle. Olisin niin kovasti halunnut kävellä itse sinne, mutta pakotettiin esilääkityksen takia istumaan pyörätuoliin. En tykkää. Vähän aikaa odottelin siinä oven takana, kunnes toinen hoitaja tuli sit hakemaan mut kuvaus huoneeseen. Olin ihan pihalla mitä on tapahtumassa, kunnes näin putken. Olo oli kuitenkin niin voimaton ja vetelä, etten edes jaksanut ajatella mun ahataan paikan kammoa siinä hetkessä. Jossain vaiheessa putkessa ollessani alkoi tulla pieni paniikin poikanen, mutta onneksi ne hetkeä myöhemmin jo vetivätkin mut jo ulos sieltä. MRI-ku

15.4. Ensimmäinen päivä Herättiin miehen kanssa joskus vähän kolmen jälkeen aamuyöstä ja jutusteltiin niitä näitä, kunnes miehen piti neljän aikoihin lähtee töihin. Itse yritin vielä nukkuu vähän, mutta ei siitä mitään tullut, kun lähtöön oli niin vähän aikaa. Viiden aikaan soi sitten oma kello ja piti nopeasti ruveta pakkaamaan omia ja koiran kamoja valmiiksi. Ihan kuin aiemmin ei olisi ollut aikaa.  Äiti tuli hakemaan mut ja koiran 5.45 ja vei mut matkakeskukselle bussiin. Just ja just kerkesin siihenkin, mutta sehän onkin niin mua. Bussilla siis Jyväskylän kautta Kuopioon KYSsiin videotelemetriaan, joka aloitetaan maanantaina. Tällä kertaa jäin oikealla pysäkillä pois, toisin kuin viimeksi, mutta nyt kasseja tuntui olevan liikaa tai ne oli vaikeasti kannettavia.  Osastolle tullessa ensimmäisenä pääsi syömään. Klo 12.3o pääsin tekee neuropsykologin kanssa tehtäviä. Tehtävät oli mm. kuvan täydetämistä ja jäljentämistä, sanojen, numeroiden ja tarinoiden muistamista, erila