21.4. seitsemäs päivä

Hellou. Täällä ollaan edelleen. Aamuyöstä kello kolmen jälkeen päässyt nukkumaan ja mulla piti herätä aamupalalle kello kahdeksan aikaan. Mä en vaan kyennyt heti nousemaan, on menty nyt niin vähillä unilla nyt öisin. Ens yö ja huominen päivä olis viimeiset täällä videotelemetriassa. Sit pääsee tonne osaston puolelle lepäilee.

Ja taas on tehty palapelejä ihan kaksin kappalein. Toinen niistä oli 500 palan ja toinen 100 palan. Niiden tekemisessä vierähti taas tovi, jos toinenkin. Vähän on myös väritelty. Pari kuvaa sai taas omat värinsä.

Ja kävi tänään taas kanditaattikokelaita. Oli kyllä näistä kolmesta mun tapaamastani ryhmästä, ehdottomasti paras. Niillä oli kyllä tehtävänanto niin hyvin hallussa, että tuli varsin kiperiäkin kysymyksiä. Sit meitsi kattoo suu ammollaan, että mitähän tuohon nyt vastaisi. Oli meinaan välillä niin kinkkisiä.

Huomenna tää videotelemetria sit loppus. Mua stressaa ihan sikana, ettei minkäänlaista kohtausta ole vielä tullut. Siks huomenna testataan vilkkuvaa valoa, kun ei näytä valvominenkaan altistavan kohtauksille.

Kotiin mä kyllä haluaisin täältä todella paljon. Mulla on ikävä kaikkia mun rakkaita. Miks tän pitää olla näin hitsin kaukana? Haluaisin nähdä mun kultaisen tyttäreni, joka oli tänään voittanut maastojuoksun ykköspalkinnon tyttöjen sarjassa. Haluaisin nähdä mun pöljän, mutta rakkaan koirani. Eniten kuitenkin just nyt haluisin olla vaan oman kullan kainalossa ja rutistaa sekä suukottaa oikein kunnolla mun rakasta. Mut nyt mä olen täällä kaukana ja ikävä tuottaa jo tuskaa.

 -tittu-