KYSsiin ja vkl KYSsissä

15.4. Ensimmäinen päivä

Herättiin miehen kanssa joskus vähän kolmen jälkeen aamuyöstä ja jutusteltiin niitä näitä, kunnes miehen piti neljän aikoihin lähtee töihin. Itse yritin vielä nukkuu vähän, mutta ei siitä mitään tullut, kun lähtöön oli niin vähän aikaa. Viiden aikaan soi sitten oma kello ja piti nopeasti ruveta pakkaamaan omia ja koiran kamoja valmiiksi. Ihan kuin aiemmin ei olisi ollut aikaa. 

Äiti tuli hakemaan mut ja koiran 5.45 ja vei mut matkakeskukselle bussiin. Just ja just kerkesin siihenkin, mutta sehän onkin niin mua. Bussilla siis Jyväskylän kautta Kuopioon KYSsiin videotelemetriaan, joka aloitetaan maanantaina. Tällä kertaa jäin oikealla pysäkillä pois, toisin kuin viimeksi, mutta nyt kasseja tuntui olevan liikaa tai ne oli vaikeasti kannettavia. 

Osastolle tullessa ensimmäisenä pääsi syömään. Klo 12.3o pääsin tekee neuropsykologin kanssa tehtäviä. Tehtävät oli mm. kuvan täydetämistä ja jäljentämistä, sanojen, numeroiden ja tarinoiden muistamista, erilaisia kuvanhahmotus juttuja, palikkatehtäviä jne. 

Samaan aikaan mulla oli jonkin asteinen kohtaus menossa koko ajan. Tajuissaan olin koko ajan, mutta silmät räpsyi ja olisivat mieluummin olleet kiinni. Tää huomattiin vasta neurologin haastattelussa. Ja oli kyllä inhottavaa, kun neurologi kuvasi sitä kohtausta. En oo yhtään tottunut semmoiseen. Lääkepurku ei siis ala tänään, vaan huomenna. Kohtaukseen sain lääkkeeksi stesolidia ja jonkin ajan kuluttua kohtaus menikin ohi, kun olin hetken nukkunut. Sit pitikin mennä syömään. 

Loppu päivä menikin melkein nukkuen ja Facebookkia selaillen. Iltapalan jälkeen kysyttiin haluanko nukahtamislääkkeen. Of course mä haluun, koska mulla oli taas kohtaus päällä ja toivoin sen menevän ohi nukkumalla.

16.4. Toinen päivä

Voin sanoa, että kyllä nukuin sikeästi, Kiitos Ketipinor. Aamulla en meinannut edes päästä hereille, kun nukutti edelleen, vaikka 10 tuntia oli jo nukkunut. Ei auttanut, kun nousta aamupalalle. Sen jälkeen sit takas nukkumaan. 

Pikkusen ennen lounasta hoitaja tuli vihdoin ja viimein laittaa mullekin kanyylin. Eikä tarvinnut pistää tällä kertaa, kun kaksi kertaa. Kun noi mun suonet yleensä tuppaa olemaan karkuun lähtevää sorttia tai sit niitä ei vaan löydy. Sit pitikin lähtee syömään. TAAS! 

Sairaalassa syödään mun mielestä ihan liikaa. Täällä olokin on melko tylsää, varsinkin jos ei oo puhelinta ja läppäriä. Onneksi mulla on. Mutta nyt kiroan sitä, etten ottanut mukaan kahta laturia. Olisi pitänyt. En kerkee mitenkään lataamaan molempia yhdellä. Välillä on siis melkein pakko lukea jotain, koska akut on loppu. Onneksi on kiinnostavaa luettavaa. 

Päiväkahvi tuotiin huoneeseen, kun en päiväsalissa käynyt. Hitsi vie, toivat mulle marjapiirakkaa. Sit mä melkein nukahdin sen jälkeen, kun olin syönyt. Ja taas tuli ilmoitus, että syömään. 

Tulin sit huoneeseen ja aloin lukee Avotakka -lehtee. Myöhemmin alkoikin sitten runosuoni kukkia ja tein kaksi runoa miehelleni. Aiheena; RAKKAUS, IKÄVÄ JA KAIPAUS. 

Iltalääkkitystä vähennettiin nyt ja sain taas Ketipinorit. Vähän meni kuitenkin pidempään nukahtaa, kun edellisenä iltana. 

17.4. Kolmas päivä 

Aamulla oli ihan tosi vaikea herätä, mutta pääsin kuitenkin raahautuu aamupalaa syömään. Kyllä mä sanon, että tän osaston papat on kyl jotain ihan parhautta. Niiden jutut on kyllä niin mahtavia ja piristivät heti aamusta. Saivat kyllä hymyn huulille. 

Aamupalalta tulin lukee MAALLA -lehtee ja samalla vähän tutkailin Facebookkia ja Pinterestiä.

Myöhemmin tuli hoitaja utelemaan pituutta, painoa ja sitä olenko laihtunut viimeisen kuukauden aikana, sekä olenko vähentänyt mun ruokailua vai syönkö normaalisti..öö..kuulemma joku rutiini juttu. Sit pitikin lähtee lounasta syömään. 

Lounaan jälkeen oon vaan maannut sängyssä, kuunnellut musiikkia ja tehnyt jotain sometestejä. Että osaakin olla tylsää. Onneksi on edes musiikki, ei tylsisty aivan kuoliaaksi. 

Päiväkahvilla kävin ihan pikaisesti. En jaksanut jäädä sinne tänään. Tulin mieluummin puhelimella someen. Jotenkin oli vaan sellainen olo, että nyt oon mieluummin yksin. 

Aika meni sit kuitenkin niin nopeasti, että kohta piti mennä jo syömään päivällinen. Mut kyllä oli papoilla taas hauskat ja piristävät jutut. 

Kuten näkyy tänään olen yrittänyt kirjoittaa tämän viikonlopun tapahtumia ylös, myös tänne blogiin. Tekstiä onkin ollut paljon, joten välillä on ollut pakko tallentaa, ettei teksti häviä. 

Iltapalan kävin jokin aika sitten syömässä ja napit on vedetty kaikki kitusiin, niin voisi kohta ruveta pikkuhiljaa nukkumaan. 

-tiitu-