2o.4. kuudes päivä KYSsissä

Heips kukkuu taas täältä isoveljen valvovan silmän alta. Jäi vähän lyhkäiseksi nuo mun yöuneni, mut jostain kumman syystä mä vaan olen siltikin älyttömän pirtee. Aamulla on herätty noin kello kuuden aikoihin ja viiden tunnin unilla mennään tätä päivää eteenpäin.

Aamulla noustessani sängystä vessaan ja katsoessani ikkunasta ulos, olin et OMG. Ulkona satoi oikeesti rätin kokoisia hiutaleita lunta. Siis LUNTA. Sitä hetken kummasteltuani, päätin yrittää vielä nukkua, mutta ei siitä mitään tullut. Siellä mä vaan sängyssä pyörin, unileluni kanssa aamupalaan asti.

Aamupalan jälkeen meitsi päätti purkaa sen 1000 palan palapelin ja ottaa uuden 500 palan haasteen vastaan. No sepä valmistuikin jo puoleen päivään mennessä ja siinä välissä kerkesi syömään lounaan ja juomaan yhdet kahvitkin.

Sit oli kyllä pakko vaihtaa välillä hommaa. Meitsi rupes värittelee aikuisten värityskuvia. Ja voi hitsi, kun aika menee nopeesti, kun vaan värittelee. Siinäkin vierähti useampi tunti, kun väritin kolme kuvaa.

Aaaah ja kuusi kanditaattia kävi taas haastattelemassa mua. On se vaan oikeesti mielenkiintoista osallistua tuollaiseen opetustilanteeseen ja olla itse se ns. opetusväline. Niihin kysymyksiin on hauska vastailla, ja jontenkin tuntuu, että oppii samalla itsekin jotain uutta itsestään ja omasta sairaudestaan. Alkaa ajattelemaan asioita, joita ei välttämättä olisi tullut ajatelleeksi itse aiemmin.


Neurologi kävi myös täällä mun luona. Koska mulla ei ole kohtauksia minkäänlaisia vielä näkynyt, eikä olossa tuntunut minkäänlaista muutakaan, niin nyt mua valvotetaan sitten kello kolmeen asti aamulla. Jos saatais sillä univajeella mulle kohtaus aikaan. Ei siis vissiin auta muu, kun valvoa ja vetää paljon kahvia napaan.

-tiitu-