 |
| Tältä näytin vielä aamulla. |
Heips. Tänään oli taas aamu, kun ei olisi millään jaksanut nousta sängystä. Univaje vaan on niin kova, ettei jaksa ja muutenkin on niin väsynyt ja voimaton olo. Kyllä tää jakso on vienyt voimia, vaikka kohtauksia ei olekaan ollut.
 |
Tässä näkyy vain osa mun aivojen sähkötoiminan käyröistä.
Mulle yritettiin kovasti selittää myös jotain näistä,
mutta en oikein tajunnut mitään. Iso osa meni ohi. |
Tänään on taas sellainen päivä, kun kirjoitan sitä mukaan, kun asioita tapahtuu. Vaikka eipä tänään enää oikeastaan mitään muuta varmasti tapahdu enää, kun siirto osastolle. Kaikki ns. tapahtumat on jo tapahtunut. Ellei papat ole edelleen osaston puolella kertomassa juttujaan. Vielä ollaan kuitenkin pieni hetki tässä videotelemetrian puolella, ennen kuin päästään tarkistamaan, onko papat tallella. Ja voi kauhistus, jos joudun johonkin mummojen huoneeseen, jossa joka ikinen mummo kuorsaa kovaa yöllä ja haisee pahalle.
 |
Tässä mä olin kiinni yötä päivää
ja musta piuha oli tietyn mittainen. |
 |
| My new hairstyle. |
Tänään on kuitenkin keretty testailemaan jo vilkkuvaloilla mun silmiä, jos se vaikka saisi aikaan jonkinlaista kohtausta. Noh, eipä onnistunut. Voi kyllä olla, että jos testi olisi ollut yhtään pidempi, kohtaus olisi voinutkin tulla, mutta ei. Että uutta reissua pukkaa sitten toukokuun lopulla. No eipä siinä minähän tulen, sillä kyllä minä tahtoisin tietää epilepsiastani hieman enemmän. Esimerkiksi minkä tyyppinen se on. Tämän reissun lopulliset tulokset saan kuulla viikolla 19.
 |
Parisenkymmentä piuhaa taitaa
löytyy päästä ja niitä ei saa
lähtemään, kun runsaalla
määrällä vettä ja saippuaa. |
Kello 12 aikaan siirryttiin sit osastolle ja pääsin vihdoinkin suihkuun, neljän päivän suihkuttomuuden jälkeen. Ai, että on ihanaa olla puhdas. Ihanan raikas tunne. Ja pitihän sitä pieni jonkinlainen kampauskin värkätä päähän, kun kerran videotelemetiakin loppui, vaikka kohtauksia ei tullutkaan. Noh, of course ne sijoitti mut huoneeseen, jossa on joku vanha mummo. Mutta mun yllätykseksi tää mummo onkin oikein mukava, ei valita yhtään mistään ja kehuu vain palvelua ja ruokaa. Toivotaan vain, ettei se kuorsaa ihan hirveen pahasti.
 |
Aina ei sairaalassakaan tarvii näyttää ihan dorkalta.
Vai mitä olette mieltä? |
Ihanaa pääsin ensimmäistä kertaa osaston ulkopuolelle, koko tänä aikana, mitä täällä olen ollut. Käytiin hoitajan kanssa kanttiinissa ostamassa mulle suklaata. Miten voikaan ihminen olla onnellinen yhdestä sulkaalevystä.
Voi, kuinka toivon jo huomenna pääseväni kotiin, on jo niin kova ikävä kaikkia ja oman kullan rutistus olis niin tarpeen just nyt. Mutta se taitaa riippua ihan mun voinnista ja, että tuleeko niitä kohtauksia. Ja toki päivystävästä neurologista, että päästääkö se mua lähtee kotiin.
-tiitu-
Kommentit
Lähetä kommentti