Jälleen reissu Kuopioon osa 2
20.1.2017
Olin vissiin käynyt edellisenä yönä todella ajoissa nukkumaan, koska heräsin tänä aamuna klo 5.30. En siis ikinä herää niin aikasin. No ei muuta, ku puhelin kouraan ja sitä selailee, että onko siellä tapahtunut mitään ihmeellistä. No eipä juurikaan, katselin vaan kuinka jotkut olivat olleet What's appissa viimeksi noin puoli tuntia sitten, eli noin klo 5 aikoihin. Ja Facebookkiin oli tullut vaan testejä, mitä jotkut oli tehnyt. No ei sit auttanut, kun selata jotain Instagramia ja tykkäillä sisustus- ja vauvakuvista.
Menihän se aika siinäkin, mummotkin alkoi pikkuhiljaa heräilee. Ja yhtäkkiä olikin jo aamupala. Yksi hoitaja hoputteli mua suihkuunkin jo ennen aamupalaa, mut meinasin,et minähän syön aamupalan ensin ja meen sitten vasta. Kun tänäänhän oli se päivä, kun meitsi siirtyy piuhoihin kiinni ja omaan pieneen yksiöön.
Aamupalan syötyäni menin sinne suihkuun ja puin päälleeni tän niin ihanan lohikäärmepuvun, mitä kaikki on nyt jo ihastelleet. Sitten mä vaan kauheesti odottelin ja odottelin, että mua tultais hakemaan video-eeg:hen. Kerkesin syömään lounaankin ja senkin jälkeen odotin ja odotin. Sit oli jo pakko kysyä, että milloin? No eipä aikaakaan sen jälkeen niin jopas mua tultiinkin hakemaan vihdoinkin. Olinhan mä jo kolme tuntia odottanut pääseväni piuhoihin kiinni.
No siinä piuhoja laitellessa jutskailtiin hoitajien kanssa ja hahhahhaa, mulle selvis vasta siinä kohtaa, että joudun olemaan 4-5 päivän sijaan kokonaisen viikon näissä piuhoissa. Siis mulla ei ollut tästä mitään käryä ennen, kun hoitajat mulle tästä mainitsivat. No ei muuta, kuin informaatiota kotopuoleen, että nyt kävikin näin. Onneksi lapsi ja koira on luotettavissa ja turvallisissa käsissä, eikä mulla ole syytä huoleen.
Tällä kertaa sain sen huoneen, jossa en vielä ole ollutkaan. Täällä on kaksi kameraa kun aiemmissa ei ole ollut, kun yksi. Tää vähän ku ois BB-talossa, paitsi et tänne saa tulla vieraita ja tääl on tylsää. Nii ja hoitajat juoksee sun huoneessa aina, jos näytät vähänkin huonovointiselta. On melko rasittavaa välillä. Ihan, kun en osais itse sanoa milloin mulla on heikko olo. No joo, toki työtäänhän ne tekee.
Ja olipa ihan pakko laittaa itsestä muutama selfie, kun kerta oon näin fiksun näköinen.
No joo, se niistä. Palataan ihan asiaan. Kyllä kävi haastattelijoita ekan päivän aikana ja kuinka hitsin moneen kertaa oikeesti pitää kertoo mun epileptisistä oireista ennen kohtausta. Ja mistähän minä voin tietää, kuinka kauan mun yksi tajuttomuus-kouristuskohtaus tai poissaolokohtaus kestää, kun en itse ole edes tietoisesti läsnäoleva silloin. Enkä mä nyt rupee kaikilta kyselee ja laittaa ylös, että kauan mikäkin kesti. Toisaalta ihan fiksua, mut toisaalta ihan järjetöntä.
Samat kivat muistitehtävät aina iltaisin mitä pitää muistaa. Lisäksi jos tulee yhtään hassu olo niin annetaan lisämuistitehtävät. Onneks ne on ihan semmosii peace of cake juttuja.
21.1.2017
Miksi piti valvoa niin saakelin myöhään. Ei ollut ehkä taas paras idea multa, että kolmen aikoihin nukkumaan. Olin aamulla niin hitsin väsynyt, etten oikeesti meinannut päästä ensinnäkään sängytä ylös, saati saada silmiä pysymään auki. No sain kuitenkin syötyä mun aamupalan, mutta sen jälkeen tein mä mitä tahansa kaikki vaan väsytti.
Yleensä mä vaan puhelimella olosta, mut nyt sekään ei auttanut. Kokeilin tehdä sudokuja, vähän ajan päästä hoitaja tuli sanoo etten saa nukkuu. Hups, olin tainnut nukahtaa sudokuja tehdessä. No sitpä rupesin kuuntelee musiikkia siinä samalla. Sellaista vähän menevämpää jumputusta, ei ihan heti nukahda.
Onneksi tota ruokaakin tulee vähän väliä, sekin vähän herättää ja virkistää pikkuisen. Vaikka kyllä mä oon ihan sitä mieltä, että heti, kun mä pääsen täältä himaan, ni mä tilaan, niin pizzaa itelleni. Alkaa vähän tulla ulos toi sairaalan safka, vaikka osa ihan hyviä onkin.
Kahvin jälkeen meitsi jatkoikin sit musiikkia ja sudokuja. Enkä meinannut edes kuulla, että kaveri tuli käymään. Ihanaa, että joku oikeesti jaksaa muakin, vaikka oon tämmöi mutaatio älykääpiö välillä. Joillekin, kun mun sairaus on jotain, mikä pitää kiertää mahdollisimman kaukaa. Onneksi tää kaveri ei välitä. Pitää musta just sellaisena kuin oon. Se onkin parasta mitä kavereilta voi odottaa.
Siinäpä me taas jutusteltiin piiiitkä tovi ja hauskaa oli. Myöhemmin sit vaihdettiin PS3 ja Angry Birds -peliin. Kattelin siin vieres ja tein välillä sudokuu, ku eihän toi yks osannut yhtään mitään. Paitsi, että sitten, kun itse sain ohjaimen, ni olin itsekin ihan super huono. Vaikka sanoin näyttäväni, että miten pelataan. Noh, sen jälkeen meitsi jäikin ihan koukkuun koko peliin. Mutta siis kaveri viipyi taas vähintäänkin 3 tuntii ja yli vierailuajan.
Meikä yritti mennä ajoissa nukkuu, mut enköhän mä herännyt sit vessaan joskus yhden ja kahden välillä. No valvoimpa sit taas kolmisen tuntia sen jälkeen, ennen kuin nukahdin uudelleen.
- Tiitu <3
Olin vissiin käynyt edellisenä yönä todella ajoissa nukkumaan, koska heräsin tänä aamuna klo 5.30. En siis ikinä herää niin aikasin. No ei muuta, ku puhelin kouraan ja sitä selailee, että onko siellä tapahtunut mitään ihmeellistä. No eipä juurikaan, katselin vaan kuinka jotkut olivat olleet What's appissa viimeksi noin puoli tuntia sitten, eli noin klo 5 aikoihin. Ja Facebookkiin oli tullut vaan testejä, mitä jotkut oli tehnyt. No ei sit auttanut, kun selata jotain Instagramia ja tykkäillä sisustus- ja vauvakuvista.Menihän se aika siinäkin, mummotkin alkoi pikkuhiljaa heräilee. Ja yhtäkkiä olikin jo aamupala. Yksi hoitaja hoputteli mua suihkuunkin jo ennen aamupalaa, mut meinasin,et minähän syön aamupalan ensin ja meen sitten vasta. Kun tänäänhän oli se päivä, kun meitsi siirtyy piuhoihin kiinni ja omaan pieneen yksiöön.
Aamupalan syötyäni menin sinne suihkuun ja puin päälleeni tän niin ihanan lohikäärmepuvun, mitä kaikki on nyt jo ihastelleet. Sitten mä vaan kauheesti odottelin ja odottelin, että mua tultais hakemaan video-eeg:hen. Kerkesin syömään lounaankin ja senkin jälkeen odotin ja odotin. Sit oli jo pakko kysyä, että milloin? No eipä aikaakaan sen jälkeen niin jopas mua tultiinkin hakemaan vihdoinkin. Olinhan mä jo kolme tuntia odottanut pääseväni piuhoihin kiinni. |
| Isoveli valvoo yötä päivää |
Tällä kertaa sain sen huoneen, jossa en vielä ole ollutkaan. Täällä on kaksi kameraa kun aiemmissa ei ole ollut, kun yksi. Tää vähän ku ois BB-talossa, paitsi et tänne saa tulla vieraita ja tääl on tylsää. Nii ja hoitajat juoksee sun huoneessa aina, jos näytät vähänkin huonovointiselta. On melko rasittavaa välillä. Ihan, kun en osais itse sanoa milloin mulla on heikko olo. No joo, toki työtäänhän ne tekee.
Ja olipa ihan pakko laittaa itsestä muutama selfie, kun kerta oon näin fiksun näköinen.
No joo, se niistä. Palataan ihan asiaan. Kyllä kävi haastattelijoita ekan päivän aikana ja kuinka hitsin moneen kertaa oikeesti pitää kertoo mun epileptisistä oireista ennen kohtausta. Ja mistähän minä voin tietää, kuinka kauan mun yksi tajuttomuus-kouristuskohtaus tai poissaolokohtaus kestää, kun en itse ole edes tietoisesti läsnäoleva silloin. Enkä mä nyt rupee kaikilta kyselee ja laittaa ylös, että kauan mikäkin kesti. Toisaalta ihan fiksua, mut toisaalta ihan järjetöntä.
Samat kivat muistitehtävät aina iltaisin mitä pitää muistaa. Lisäksi jos tulee yhtään hassu olo niin annetaan lisämuistitehtävät. Onneks ne on ihan semmosii peace of cake juttuja.
21.1.2017
 |
| sudokuja tehty joo |
 |
| lounas |
 |
| päiväkahvit |
Kahvin jälkeen meitsi jatkoikin sit musiikkia ja sudokuja. Enkä meinannut edes kuulla, että kaveri tuli käymään. Ihanaa, että joku oikeesti jaksaa muakin, vaikka oon tämmöi mutaatio älykääpiö välillä. Joillekin, kun mun sairaus on jotain, mikä pitää kiertää mahdollisimman kaukaa. Onneksi tää kaveri ei välitä. Pitää musta just sellaisena kuin oon. Se onkin parasta mitä kavereilta voi odottaa.
 |
| tällaista löytyy täältä |
 |
| Angry Birds -peli |
Meikä yritti mennä ajoissa nukkuu, mut enköhän mä herännyt sit vessaan joskus yhden ja kahden välillä. No valvoimpa sit taas kolmisen tuntia sen jälkeen, ennen kuin nukahdin uudelleen.
- Tiitu <3
Kommentit
Lähetä kommentti