osa 5 (viimeinen kokonainen päivä VTM:ssä)
26.1.2017
Klo 9.30
Aamu alkoi taas herätyksellä vähän yli klo 8. Kerkesin mä 6,5 tuntia nukkua, että silleen sopivasti. Olin kyllä aivan jäässä kun heräsin, enkä olis millään halunnut tulla pois peiton alta syömään. Olin juuri saanut syötyä ja sitten piti heti ruveta fiksailee mun piuhoja, kun eivät taaskaan tahtoneet piirtää kunnolla. Tämän jälkeen olin juuri kerennyt ottaa koneen esiin, kun mieshoitaja koputtelee mun ovelle. Tiedossa oli vilkkuvalo- ja hyperventilointitestit. Ei ollut kovin kivoja, vaikka sängyssä saikin maata ihan rentona.
Sen jälkeen sai taas elää ihan "normaalia" arkea. Voiko tätä kovin normaaliksi kutsua, kun sua seurataan yötä päivää kameroista ja sulla on pää täynnä piuhoja, jotka piirtää sun aivoista käyrää koneelle. Sit istut oikeesti tässä pikku kopperossa. Kohtauksiakin joita on odotettu niin kovasti, ei jälleen kerran tule. Onhan tässä tää päivä ja huominen aamu aikaa. Jos sitä jatkais, vaikka Harry Pottereilla taas vaihteeksi.
Klo 12.55
Tässä on kovasti yritetty katsoa Potterin neljättä osaa. Alkuun se kenkkuili sillein, et se alkoi koko ajan vaan alusta. Kerkesin sammuttaa koko pleikkarinkin kahteen kertaan ja vaihtaa ohjaimenkin. Kunnes vihdoin ja viimein sain sen toimimaan. No sittenhän siinä kävi niin, että meitsi taisi nukahtaakin pieneksi hetkeksi, koska hoitaja huuteli valvomon puolelta, että nyt ei saa nukkua. Ja heti perään toinen toi mulle sitten lounas safkat. No ne hiukan piristi. Olin kuitenkin edelleen todella uninen ja sit hoitaja toi mulle kupin kahvia, jos se vähän auttas. Mä itse sanoisin, ettei yhtään.
Ja taas mun päässä olevia elektroneja piti fiksailla, että ne piirtäisi kunnolla. Alkaa tuntuu, et mun aivoissa on jotain mitä pitäis kovasti fiksata, oikein todenteolla. Mut kyllä mä odotan niin huomista päivää, että oikeesti pääsen suihkuun ja saan nää piuhat pois päästä. Suihkuakaan ei osaa samalla tavalla arvostaa ennen, kuin sinne oikeesti ei pääse. Ette oikeesti tiedä, mikä tuska käydä vessassa, kun vieressä suihku, johon oikeesti himottais mennä joka kerta kun siellä käy.
Jos nyt, vaikka sit seuraavan Potterin pariin, jos se vaikka pitäis mut hereillä. Vaikka musta tuntuu, että kirjoittaminen on se mikä pitää parhaiten hereillä, koska se on niin ihanan terapeuttista ja silloin saa jotain oikeesti aikaan.
13.40
Noniin lääkäri kävi juuri äsken. Ja taas, miten mä voin? Voin ihan hyvin, harmi vaan, ettei kohtauksia ole ollut. Onneksi tässä on vielä vuorokausi aikaa. Kyselin mun lääkityksen palautuksesta, mutta tää ei osannut vastata siihen mitään, koska ei hoida mun lääkitys asioita. Sitä pitää siis kysyä mun hoitavalta neurologilääkäriltä, kun tää kuulemma tekee vain tästä mun rekisteröinnistä sen kirjallisen lausunnon. Sanoi kuitenkin mahdollisesta kahden viikon rekisteröinnistä, joita ei ilmeisesti aiemmin ole hirveesti tehty.
Mikähän ihmeen mutantti mä oon, kun just mulle käy näin. Eilen luin epilepsiasta ja raskaudesta. No kuulemma synnytyksen yhteydessä oleva kohtaus on hyvin harvinainen, että noin 1-2 % voi saada kohtauksen. Mitenköhän just mä osuin tähän prosentti määrään silloin 9,5 vuotta sitten. Mutta nyt kahvia ja kääretorttua, kun sitä mulle kerran tuotiin tohon nenän eteen. Ei siis mukamas mitenkään tekis mieli syödä kääretorttua ja juoda kahvia yhtään just nyt.
Klo 14.32
Toinenkin lääkäri kävi tässä ja kyseli mun tuntemuksia tällä hetkellä. Oon kyllä jotenkin pettynyt mun aivoihin, kun ne ei koskaan suostu aiheuttamaan niitä kohtauksia silloin, kun olen tällä VTM jaksoilla. Toisaalta olo taas on ihan hyvä, kun tietää, että tää huomenna loppuu ja pääsen sinne suihkuun. Pelottaa myös, että kaikki lääkkeet, mitä multa nyt on vähennetty palautetaan todennäköisesti kerralla takaisin. Jotenkin kuullostaa todella hurjalta palauttaa kaikki kerralla. No, mut onneksi olen valvovan silmän alla osastolla, sitten huomenna, jos jotain sattuu käymään lääkepalautusta tehdessä.
Klo 15.55
Kävipä tuo minua hoitava neurologilääkärikin moikkaamassa ja puhuttiin noista mun lääkevähennyksistä. Illalla siis lähtee vielä yksi Keppra 500mg pois. Sit on lääkitykset todella, todella vähissä siihen nähden, mitä normaalisti syön. Toiveissa olisi edes pieni jokin oire tai mielellään tietty ihan kunnon kohtaus. Ja vahvistui myös se, että kaikki lääkkeet palautetaan kerralla.
Ja joo, kuten kuvista huomaa, oon Pottereiden ohella kerennyt leikkiä snäpilläkin. Mutta voiko sillä koskaan leikkiä liikaa? Jos multa kysytään, niin ei todellakaan voi leikkiä liikaa.
Klo 18.11
Taas on oltu tosi väsyneitä, vaikka välillä niin pirteänä ja sit taas väsymys alkaa uudelleen painaa. Pääkin alkanut pikkuhiljaa kutisemaan, tuolta takaraivon alueelta. Onneksi siihen saa lääkkeen sitten iltalääkkeiden aikaan, noin tunnin päästä. Pitää nyt vaan olla raapimatta sitä aluetta, ettei taas tarvitse alkaa piuhoja korjailee.
Onneksi täällä saa kahvia silloin, kun sitä tarvii ja välillä jopa silloin, kun sitä ei välttämättä halua, niin hoitajat kyllä puhuvat sut ympäri, jos näytät yhtään väsyneeltä. Ihania noi hoitajat. Kysyvät aina tarviinko mä jotain. Jos tarviin, ni yrittävät mahdollisuuksien mukaan toteuttaa mun toiveet. Niin on ollut koko viikon. Nää hoitajat on kyllä niin oikeassa ammatissa, kun vaan voi olla. Ottavat oikeesti potilaat huomioon, eikä ole vaan silleen hällä väliä asenteella. Tänne voi oikeesti tulla turvallisin mielin joka kerta.
Pottereistakin on taas pakko mainita, että nyt menossa Kuoleman varjelukset osa 1. Ei mee enää kauaa, kun nää kaikki on taas katsottu. Eipä tarvii ainakaan heti kotona pitää Potter maratonia.
Mutta, koska tässä illalla ei enää oikein tapahdu mitään muuta ihmeellistä, kuin se lääkevähennyt ja iltapala. Ja toivottavasti jonkunlainen kohtaus, jos on tullakseen. Niin ja katson nää Potterit loppuun. Joten minä kiitän ja kuittaan tältä päivältä.
Hyvää yötä jokaiselle lukijalle <3
- Tiitu <3
 |
| Huomaatteko mun söpöt kissan korvat. Eiks o ihanat? |
Aamu alkoi taas herätyksellä vähän yli klo 8. Kerkesin mä 6,5 tuntia nukkua, että silleen sopivasti. Olin kyllä aivan jäässä kun heräsin, enkä olis millään halunnut tulla pois peiton alta syömään. Olin juuri saanut syötyä ja sitten piti heti ruveta fiksailee mun piuhoja, kun eivät taaskaan tahtoneet piirtää kunnolla. Tämän jälkeen olin juuri kerennyt ottaa koneen esiin, kun mieshoitaja koputtelee mun ovelle. Tiedossa oli vilkkuvalo- ja hyperventilointitestit. Ei ollut kovin kivoja, vaikka sängyssä saikin maata ihan rentona.
Sen jälkeen sai taas elää ihan "normaalia" arkea. Voiko tätä kovin normaaliksi kutsua, kun sua seurataan yötä päivää kameroista ja sulla on pää täynnä piuhoja, jotka piirtää sun aivoista käyrää koneelle. Sit istut oikeesti tässä pikku kopperossa. Kohtauksiakin joita on odotettu niin kovasti, ei jälleen kerran tule. Onhan tässä tää päivä ja huominen aamu aikaa. Jos sitä jatkais, vaikka Harry Pottereilla taas vaihteeksi.Klo 12.55
Tässä on kovasti yritetty katsoa Potterin neljättä osaa. Alkuun se kenkkuili sillein, et se alkoi koko ajan vaan alusta. Kerkesin sammuttaa koko pleikkarinkin kahteen kertaan ja vaihtaa ohjaimenkin. Kunnes vihdoin ja viimein sain sen toimimaan. No sittenhän siinä kävi niin, että meitsi taisi nukahtaakin pieneksi hetkeksi, koska hoitaja huuteli valvomon puolelta, että nyt ei saa nukkua. Ja heti perään toinen toi mulle sitten lounas safkat. No ne hiukan piristi. Olin kuitenkin edelleen todella uninen ja sit hoitaja toi mulle kupin kahvia, jos se vähän auttas. Mä itse sanoisin, ettei yhtään.
Ja taas mun päässä olevia elektroneja piti fiksailla, että ne piirtäisi kunnolla. Alkaa tuntuu, et mun aivoissa on jotain mitä pitäis kovasti fiksata, oikein todenteolla. Mut kyllä mä odotan niin huomista päivää, että oikeesti pääsen suihkuun ja saan nää piuhat pois päästä. Suihkuakaan ei osaa samalla tavalla arvostaa ennen, kuin sinne oikeesti ei pääse. Ette oikeesti tiedä, mikä tuska käydä vessassa, kun vieressä suihku, johon oikeesti himottais mennä joka kerta kun siellä käy.  |
| Siis eihän mulla kylmä ole, muuten vaan kaksi hupparia |
13.40
Noniin lääkäri kävi juuri äsken. Ja taas, miten mä voin? Voin ihan hyvin, harmi vaan, ettei kohtauksia ole ollut. Onneksi tässä on vielä vuorokausi aikaa. Kyselin mun lääkityksen palautuksesta, mutta tää ei osannut vastata siihen mitään, koska ei hoida mun lääkitys asioita. Sitä pitää siis kysyä mun hoitavalta neurologilääkäriltä, kun tää kuulemma tekee vain tästä mun rekisteröinnistä sen kirjallisen lausunnon. Sanoi kuitenkin mahdollisesta kahden viikon rekisteröinnistä, joita ei ilmeisesti aiemmin ole hirveesti tehty.
 |
| namnamnam |
Mikähän ihmeen mutantti mä oon, kun just mulle käy näin. Eilen luin epilepsiasta ja raskaudesta. No kuulemma synnytyksen yhteydessä oleva kohtaus on hyvin harvinainen, että noin 1-2 % voi saada kohtauksen. Mitenköhän just mä osuin tähän prosentti määrään silloin 9,5 vuotta sitten. Mutta nyt kahvia ja kääretorttua, kun sitä mulle kerran tuotiin tohon nenän eteen. Ei siis mukamas mitenkään tekis mieli syödä kääretorttua ja juoda kahvia yhtään just nyt.
Toinenkin lääkäri kävi tässä ja kyseli mun tuntemuksia tällä hetkellä. Oon kyllä jotenkin pettynyt mun aivoihin, kun ne ei koskaan suostu aiheuttamaan niitä kohtauksia silloin, kun olen tällä VTM jaksoilla. Toisaalta olo taas on ihan hyvä, kun tietää, että tää huomenna loppuu ja pääsen sinne suihkuun. Pelottaa myös, että kaikki lääkkeet, mitä multa nyt on vähennetty palautetaan todennäköisesti kerralla takaisin. Jotenkin kuullostaa todella hurjalta palauttaa kaikki kerralla. No, mut onneksi olen valvovan silmän alla osastolla, sitten huomenna, jos jotain sattuu käymään lääkepalautusta tehdessä. Klo 15.55
Kävipä tuo minua hoitava neurologilääkärikin moikkaamassa ja puhuttiin noista mun lääkevähennyksistä. Illalla siis lähtee vielä yksi Keppra 500mg pois. Sit on lääkitykset todella, todella vähissä siihen nähden, mitä normaalisti syön. Toiveissa olisi edes pieni jokin oire tai mielellään tietty ihan kunnon kohtaus. Ja vahvistui myös se, että kaikki lääkkeet palautetaan kerralla.
Ja joo, kuten kuvista huomaa, oon Pottereiden ohella kerennyt leikkiä snäpilläkin. Mutta voiko sillä koskaan leikkiä liikaa? Jos multa kysytään, niin ei todellakaan voi leikkiä liikaa.
Klo 18.11
Taas on oltu tosi väsyneitä, vaikka välillä niin pirteänä ja sit taas väsymys alkaa uudelleen painaa. Pääkin alkanut pikkuhiljaa kutisemaan, tuolta takaraivon alueelta. Onneksi siihen saa lääkkeen sitten iltalääkkeiden aikaan, noin tunnin päästä. Pitää nyt vaan olla raapimatta sitä aluetta, ettei taas tarvitse alkaa piuhoja korjailee.
Onneksi täällä saa kahvia silloin, kun sitä tarvii ja välillä jopa silloin, kun sitä ei välttämättä halua, niin hoitajat kyllä puhuvat sut ympäri, jos näytät yhtään väsyneeltä. Ihania noi hoitajat. Kysyvät aina tarviinko mä jotain. Jos tarviin, ni yrittävät mahdollisuuksien mukaan toteuttaa mun toiveet. Niin on ollut koko viikon. Nää hoitajat on kyllä niin oikeassa ammatissa, kun vaan voi olla. Ottavat oikeesti potilaat huomioon, eikä ole vaan silleen hällä väliä asenteella. Tänne voi oikeesti tulla turvallisin mielin joka kerta.
Pottereistakin on taas pakko mainita, että nyt menossa Kuoleman varjelukset osa 1. Ei mee enää kauaa, kun nää kaikki on taas katsottu. Eipä tarvii ainakaan heti kotona pitää Potter maratonia.
Mutta, koska tässä illalla ei enää oikein tapahdu mitään muuta ihmeellistä, kuin se lääkevähennyt ja iltapala. Ja toivottavasti jonkunlainen kohtaus, jos on tullakseen. Niin ja katson nää Potterit loppuun. Joten minä kiitän ja kuittaan tältä päivältä.
Hyvää yötä jokaiselle lukijalle <3
- Tiitu <3
Kommentit
Lähetä kommentti