Ahdistavaa, että oon voinut tehdä näin

Hellou. Tää ei tuu olee kovin pitkä postaus, koska en halua kaikille aivan kaikkea kertoa, mutta pakko saada purkaa omia tunteita, jollain tapaa.

Mua on toissapäivästä lähtien ahdistanut ihan älyttömän paljon. Oikeastaan jo pidemmänkin aikaa, monikin asia, mutta yksi eritoten, etten tiedä kestänkö enää olla. Oon vaan itkenyt itseni uneen lähes tulkoon.

Tiedän tehneeni viime vuoden aikana, hyvinkin monta virhettä. 

Kohtelin erästäkin mulle hyvin tärkeää henkilöä, erittäin väärin ja epäoikeudenmukaisesti. Se, kuinka tärkeä tää henkilö mulle todellisuudessa on, tajusin vasta, kun olin tajunnut tehneeni virheen. 

Ystävyyttä ei onneksi menetetty tämän takia, mutta myöhemmin tajusin, kuitenkin haluavani enemmän. En jostain syystä saanut kerrottua, mitä mä oikeesti tunnen, vaikka monesti oltiinkin yhteydessä toisiimme. Sovimme myös muutamia kertoja tapaamisia, kun tuota välimatkaa kuitenkin oli. Sitten, kun nämä eivät toteutuneetkaan, olin vain niin pettynyt. Toivoin vielä jokin aika sitten, että mulla voisi olla mahdollisuus yrittää, mutta sitten se oli jo liian myöhäistä.  

Tää ihminen on kuitenkin ollut pitkästä aikaa ensimmäinen, joka oli valmis hyväksymään mut sellaisena, kuin oon, kaikkine virheineni ja sen hetkisin tilantein. Kukaan muu tähän mennessä ei ole ollut, paitsi mun oma perhe. En tiedä ketään oikeasti toista, joka olisi ollut niin valmis hyväksymään kaiken sen, mikä mun tilanne on joskus ollut. Ei varmasti tule vastaan ikinä, ketään niin ihanaa ja empaattista, kilttiä ja ymmärtäväistä, kuin sinä.

Mun tunteet on edelleen samat, kuin mitä ne oli silloinkin, mutta vahvemmat.

- Tiitu <3