I'M brOKen

Aloitetaan tää tälleen hellä varoen. Tässä on ollut ihan hirveesti kaikkea viime aikoina. Mulla on ollut kaiken maailman ongelmia sairauksien tiimoilta ja nilkan kanssa. Eikä niihin ole saatu selvyyttä vielä. Viimeisimpänä tää mun " kun ajatus syömisestä oksettaa " -tapaus.

Nyt oon ruvennut miettii, että mulla ei ole oikeesti hyvä olla itseni kanssa. Aina vaan v*tuttaa, ärsyttää ja tuntuu, että musta oikeesti puuttuu jotain. Se jokin, jokin toinen puoli,  josta mulla ei ole mitään tietoa. Jokin puoli, mitä mä vielä etsin. En vaan ole kokonainen ihminen, jokin osa musta puuttuu. Vaikka mä kuinka luulin olevani sujut itseni kanssa, en taida kuitenkaan olla. 

Jos nää kaikki tapahtumat, mitä mun elämässä on tapahtunut, onkin tapahtunut vain siksi, että mulla ei ole hyvä olla itseni kanssa. Mulla alkaa olla voimat niin loppu, mieli synkkä ja uni ei tule edes lääkkeiden avulla, vaikka tilanteen yrittäisi kuinka rauhoittaa.

Nyt mä voin oikeesti myöntää teille asioita, koska olen menossa asioista muutenkin puhumaan tän syömis jutun takia:

- oikeesti oon aika surullinen usein ja päivät saattaa mennä siihen, että tuijottelen vain kattoa tai olen puhelimella, teen asioita vain pakon edessä ja esitän iloista

- olen hyvin yksinäinen ja juttu kavereita on vain netissä, nään kavereita hyvin harvoin ja silloinkin esitän, että kaikki on OK

- tuntuu kuin sydän ois revitty rinnasta irti

- välillä en vaan jaksa edes yrittää, kun tytär on isällään

- stressaan asioita ihan liikaa

- tuntuu, kuin kaikki mitä oon tehnyt on täysin turhaa

- tuntuu, kuin mun olemassa ololla ei olis mitään merkitystä ja et mitä väliä, jos mulle tapahtuis jotain, kuka siitä oikeesti välittää, kunhan esittävät

- oon vaan kyllästynyt tähän kaikkeen paskaan

Onneksi on aika varattuna sille hoitajalle. Joten älkää rakkaat turhaa huolestuko. Pliis.

-Tiitu<3