Kun ajatus syömisestä alkaa oksettaa

En ole tästä kovin monelle uskaltanut avautua,

mutta kirjoitampa nyt siltikin tästä asiasta,

koska koen halua kertoa nyt tuntemuksiani
vajaalta kahdelta viikolta.

Mistähän sitä aloittais. Aiemmin olin jo päättänyt jättää kaikki herkut ja vaihdoin ne proteniini patukoihin. Se toimi jonkin aikaa. Jossain vaiheessa aloin korvata ruokailua niillä, mutta nyt nekään ei enää maistu. Ruokahalua ei vaan ole ja ajatuskin syömisestä ahdistaa ja oksettaa. Olo on suoraan sanottuna kuvottava. Ruoka ei yksinkertaisesti vaan maistuu ja silloinkin, kun maistuu vähän, tulee jonkin ajan kuluttua ylös. Paino on laskenut, jonkin verran. Ehkä jopa liikaa näin pieneen hetkeen.

Oon yrittänyt pitää tän visusti salassa, ettei kukaan huomaisi mussa mitään outoa tai huolestuisi turhaan. Olen siis juhlissa ja kavereiden kanssa ulkona käydessä yrittänyt syödä mahdollisimman normaalilla tavalla. Myös kotona iltaisin olen yrittänyt syödä jotain, koska tyttärellä on tapana olla huolissaan. Usein mun päivittäinen ruuan saanti on ollut siis pääosin yksi Piltti, jotain hedelmä- tai marjasosetta + jotain juotavaa. 

Olo on varmasti juurikin näistä syistä heikko ja aikaansaamaton, huimaava ja väsynyt, kaikki asiat ärsyttää  ja ahdistaa. Tää koko tilanne on itselle hyvin ahdistava ja suoraan sanottuna v*tuttaa esittää ihmisille, että mä olen OK, kun en oikeesti ole.

Tänään oli kuitenkin jo sellainen päivä, kun olin päättänyt yrittää syödä oikeesti ruokaa pienen määrän, vaikka ruokahalua ei ollutkaan. Kerkesin siitä jopa iloitsemaan, etten ole oksentanut sitä ruokaa pihalle, mutta eikös mulla tullut oksettava olo hetkeä sitä hehkutusta myöhemmin. Toistaiseksi kuitenki pysynyt sisällä. En kuitenkaan vielä juhlisi voittoa, että ruokahaluni palaisi. En usko, että se hetkessä ja tosta noin vaan palaisi.

Luulempa, että kohta on pakko hakeutua lääkäriin TÄSTÄKIN asiasta. Saiskohan sinne lääkärille kohta jo jonkun VIP-passin, ku pitää jatkuvasti jonkun asian takia olla käymässä.

-Tiitu<3