Vähän kaikkee välillä
Iltaa vaan kaikille!
Olin kovasti lähdössä huollattaa mun ripsiä ja puhuin siinä puhelimessa samalla, kun kävelin bussipysäkille. Hyppäsin bussiin ja sit yhtäkkii tajusin, että helkkari mä oon ihan väärässä bussissa. No ei auttanut, kun jäädä pois bussista ja laittaa viestiä ripsien laittajalle, että tuun myöhässä. Sit odottamaan vaan oikeaa bussia.
Seuraavaks piti sit mennä kotiin hakee tyttö, että lähdetään ostaa tälle uusia suksia, kun vanhat oli jääneet ihan liian pieniksi.
Päätin sit soittaa äitille, kun äiti siinä lähellä nyt asuu, et josko se heittäis meijät Käkelle. No me käveltiin siihen äitille ja käytiin sen kanssa ensin kirppiksellä viemässä tavaroita ja sit mentiin sinne Käkelle.
Mun vaan oli pakko ostaa itselleni toi Fantastic Beasts and Where to Find Them/Harry Potter tarrojen keräily vihkonen. Se vaan oli niin pakko. No joo myönnän olen hieman fani.
Sitten tyttärelle uudestaan katsomaan niitä suksia. Ja voi järkytyksen kauhistus minkä kokoiset monot mä jouduin ostaa. Oli jotenkin lievä shokki ostaa tyttärelle 37 kokoa olevat monot, kun itsellä on 38 kokoa oleva jalka. Ja tytär, kun sai itse valita suksensa, en jotenkin ollut yhtään yllättynyt, että minkä väriset nuo sukset nyt on. Eli nyt on tuollaiset limen vihreät sukset 150cm, punamustavalkoiset sauvat 110cm ja kuten kuvasta näkyy myös monot ovat punamustavalkoiset ja tosiaan kokoa 37. Monoihin ei tarvitse laittaa edes villasukkia ennen, kun ulkona tulee enemmän kuin -15 astetta pakkasta. Eikä tarvitse edes sitoa, ku niis on tollai helppo kiinnitys.
Eilen:
Olin kovasti lähdössä huollattaa mun ripsiä ja puhuin siinä puhelimessa samalla, kun kävelin bussipysäkille. Hyppäsin bussiin ja sit yhtäkkii tajusin, että helkkari mä oon ihan väärässä bussissa. No ei auttanut, kun jäädä pois bussista ja laittaa viestiä ripsien laittajalle, että tuun myöhässä. Sit odottamaan vaan oikeaa bussia.
Onneksi perille pääsin, enkä ollut pahasti myöhässä. Pääsin suoraan siihen ihanaan tuoliin istumaan ja nauttimaan. Joka kerta, vaikka näitä ei viel oo ollutkaan kahta enempää, niin on aina yhtä terapeuttinen ja mukava. Kiitos kuuluu tästä mun ripsien laittajalle, joka on mielettömän mukava.
Seuraavaks piti sit mennä kotiin hakee tyttö, että lähdetään ostaa tälle uusia suksia, kun vanhat oli jääneet ihan liian pieniksi.
Tietenkään neiti ei ollut kotona, vaan kaverilla. Onneksi tuli sieltä aika vauhdilla kotiin, kun muuten olis jäänyt sukset ostamatta. Bussilla siis keskustaan. No voin sanoo, ettei me sieltä löydetty yhtään mitään suksia, jotka olis ollut sopuhintaiset ja tarpeeksi pitkät. Mentiin sit syömään Heseen ja miettii, et mitä nyt seuraavaksi. Oli muuten siihen mennessä, mun ensimmäinen ateria sille päivää. Tytölle of course lasten ateria juustohampparilla, ilman suolakurkkuu. Mulle kaurahärkäpapu ateria isompana. Oli muuten ihan hyvä.
Päätin sit soittaa äitille, kun äiti siinä lähellä nyt asuu, et josko se heittäis meijät Käkelle. No me käveltiin siihen äitille ja käytiin sen kanssa ensin kirppiksellä viemässä tavaroita ja sit mentiin sinne Käkelle.
Mun vaan oli pakko ostaa itselleni toi Fantastic Beasts and Where to Find Them/Harry Potter tarrojen keräily vihkonen. Se vaan oli niin pakko. No joo myönnän olen hieman fani.
Sitten tyttärelle uudestaan katsomaan niitä suksia. Ja voi järkytyksen kauhistus minkä kokoiset monot mä jouduin ostaa. Oli jotenkin lievä shokki ostaa tyttärelle 37 kokoa olevat monot, kun itsellä on 38 kokoa oleva jalka. Ja tytär, kun sai itse valita suksensa, en jotenkin ollut yhtään yllättynyt, että minkä väriset nuo sukset nyt on. Eli nyt on tuollaiset limen vihreät sukset 150cm, punamustavalkoiset sauvat 110cm ja kuten kuvasta näkyy myös monot ovat punamustavalkoiset ja tosiaan kokoa 37. Monoihin ei tarvitse laittaa edes villasukkia ennen, kun ulkona tulee enemmän kuin -15 astetta pakkasta. Eikä tarvitse edes sitoa, ku niis on tollai helppo kiinnitys.
Että semmosta.
Tänään:
En vaan jotenkin ymmärrä, miten aina mulle sattuu ja tapahtuu. Päivällä lähdin viemään koiraa ulos silleen hyvissä ajoin, että kerkeen sit bussiin, kun oli aika ultaan. No enkös mä ovesta ulos päästessäni tajua, että unohdin avaimet taas himaan.
Seuraavaksi päädyin soittaa äitille, että jos se olis kyennyt auttaa. Mut se oli töissä. Sit soitin iskälle, ni onneks se sit tuli aukasee mulle oven, että koiran sai kotiin ja sit käytti mut siellä ultrakuvissa.
Tänään:
En vaan jotenkin ymmärrä, miten aina mulle sattuu ja tapahtuu. Päivällä lähdin viemään koiraa ulos silleen hyvissä ajoin, että kerkeen sit bussiin, kun oli aika ultaan. No enkös mä ovesta ulos päästessäni tajua, että unohdin avaimet taas himaan.
Koska sisko oli lähimpänä asuva, joka omistaa mun vara-avaimet, ni tietysti soitin ensimmäisenä sille. No eihän se tietenkään ollut kotona, vaan keskustassa lasten ja kaverin kanssa. Ehdottipa sitten, että kysyisin toiselta siskolta ottaisko se koiran hetkeks. (Tiesi varsin hyvin, että mulla on jalka niin kipeä, et joskus joutuu liikkuu keppien kanssa.) No kysyimpä sitten häneltä, että miten se ajatteli mun jalka p*skana kerkeevän viedä koiran sinne hoitoon. Ultaan oli kuitenkin aikaa vähän reilu puoli tuntia. Siskon vastaus; "V*tustako minä tiiän?!" ja löi luurin korvaan. Tässä kohtaa ajattelin, että multa on sitten vähään aikaan turha pyytää minkäänlaista apua lasten kanssa, jos oikeesti noin pitää käyttäytyy. Vasta olivat mulla molemmat lapset hoidossa 31.1. lähestulkoon koko päivän.
Seuraavaksi päädyin soittaa äitille, että jos se olis kyennyt auttaa. Mut se oli töissä. Sit soitin iskälle, ni onneks se sit tuli aukasee mulle oven, että koiran sai kotiin ja sit käytti mut siellä ultrakuvissa.
Jep, onneksi olin siis lähes oikeaan aikaan paikalla loppujenlopuksi siellä ultrakuvissa. Oikean jalan nilkka siis kuvattiin, kun onhan se ollutkin jo 4kk ollut kipee. Kortisonipiikkikään ei auttanut. Ja siis sen takia jouduttiin kuvaamaan. Tää, joka sen nilkan kuvas, oli sitä mieltä, ettei ainakaan tulehdukseen viittaavia merkkejä ole. No, mutta tarkemmat tiedothan mä saan kuitenkin, myöhemmin reumalääkäriltä, kun se soittaa.
- Tiitu <3
Kommentit
Lähetä kommentti