Taas ollaan tutkimuksiin menossa

Mikkelissä oltiin

Taisin olla yöllä hieman väsynyt. Onneksi olin pyytänyt äitiä tulemaan vähän aikaisemmin, ni kerkesin bussiin. Vaikka kuinka väsytti aamuyöstä hirveesti, en saanut millään nukuttua bussissa vähääkään. Onneksi toi matka ei kuitenkaan ollut niin älyttömän pitkä matka, vaan pääsi ilmoittautumaan hieman etuajassa osastolle ja pääsi laskemaan kassit maahan.

 Ensimmäisenä, kun tänne pääsi oli kyllä pakko vaihtaa kengät ja paita. Ei ehkä oo soveliasta kulkee semmosilla koroilla millä tulin ja se mekon kaula-aukko oli ihan liian avonainen, olis tullut vaan sanomista.

 Nopeasti kävin kanttiinissa lääkärin jututusten jälkeen ja sit syömisen jälkeen nukkumaan. Täällä saa taas syödä ihan älyttömiä määriä. Koko ajan pitäis olla syömässä. Onneksi ei ole pakko syödä aina kaikkea, jos ei jaksa.

Tekemistä pitäis kyllä keksiä itselle paljon. Onneksi mulla on nyt puikot ja lankaa, värikynät, lyijykynät ja terotin, piirrustusvihko ja värityskirja, sekä kirjoja ja lehtiä mukana. Niin ja of course chromebookki, niin pääsee koneelle ja nettiin. Nyt on jo keretty vähän kutoa, vaikka ei mulla ole mitään hajua vielä, että mitä mä olen tekemässä. Sit kerkesin tekee jotain sanahaku tehtävii. Nyt vaan, kun sain ton kanyylin ni asioiden teko vähän hankaloitui, mutta eiköhän ne jotenkin hoidu.

Mut voi hitsi mun huonekaveria. Katsottiin Hauskoja kotivideoita, ni ei herrajestas. Tää nauraa räkätti vatsa kippurassa, niin, että mua nauratti enemmän se, kun tää nauraa, kun nää kotivideot. Voi apua, mä en kestä. Noh, ehkä tää tästä.

Nyt jonkin aikaa töllöö vielä ja sitten nukkuu. Nyt, kun vielä saa vapaasti nukkuu, maanantaista alkaa piinaava valvotus. Nyt kuitenkin ensin tää lääkepurku viikonlopun ja sit piuhat maanantaina päähän. Noh, sitä odotellessa.

-tiitu-