Vihdoinkin kotiin
Tänäänkin meikäläinen olis halunnut aamulla vaan nukkuu, mutta niin mut vaan tultiin herättää aamupalalle ja se taas tuotiin ihan siihen viereen pöydälle. Oli siis pakko nousta ylös syömään. Söinpä mahdollisimman reippaasti, että pääsen takaisin nukkuu. Voi, että miten ne unet maistuikaan. Nukuin sitten lounaaseen asti.
Lounaan jälkeen kerkesin muutaman hetken lukea kirjaa, kun hoitaja tuli ilmoittamaan, että mä lääkäri on antanut mulle luvan lähteä kotiin. Voi sitä riemua, kun mun "napanuora" katkesi ja mä pääsin oikeesti vihdoinkin sinne suihkuun, jota olin odottanut koko viikon. Kyllä piti kuitenkin ensin vähän ihailla noiden piuhojen ihanaa ja kirjavaa väriloistoa ja hiustenpidennysmäisyyttä.
Voi, että mä nautin suihkusta oikeesti enemmän, kuin koskaan. Sairaalan suihku tuntui jopa luksukselta, kun oli ensin joutunut olemaan pitkään ilman, vain pesulappujen varassa. Se suihku "hetki" oli oikeesti niin ihana, kun pääs vihdoin kunnolla peseytyy. Ja varsinkin se, kun sai hautuneet hiukset pestä viikon jälkeen.
Sitten vaan lähtökahvit kitusiin ja pakkaamaan tavaroita valmiiksi. Olinpa valmiina puoli tuntia ennen lähtöä, paitsi, että kanyyli oli vielä kädessä. Vitsailtiin siinä, että "Jos jätetään se siihen, ni on sit ens kertaa varten valmiina". Ainoo, että töitä olis ollut vaikee tehdä se kädessä.
Siinä sitten odottelin taksia ja varmistelin, että onhan kaikki varmasti mukana. Ja kuten näkyy leikin myös puhelimella. Sitten vihdoin saapuikin taksisetä hakemaan mua sieltä osastolta ni päästiin lähtee. Mukaan oli tulossa toinenkin matkustaja, ni mä kävin sillä aikaa ostaa vähän matkanaposteltavaa, kun kuski yritti selvittää toisen olinpaikkaa. Kerkesipä viemään mut jo autoonkin istumaan ennen kuin tää toinen matkustaja löytyi loppujen lopuksi.
Sitte istuttiin noin neljä tuntia taksissa, kun ensin heitettiin tää toinen matkustaja kotiin ja sit ajettiin Lahteen. Mut olipa taas ihana katsella kauniita maisemia ja käydä muutamassa iha mulle uudessa paikassa. Ja ihanaa, että sattui jälleen mukava kuski, jonka kanssa oli mukava rupatella matkan aikana sitä sun tätä.
Mutta nyt olen vihdoinkin kotona ja voin oikeesti aamulla nukkuu niin pitkään kun haluun, eikä kukaan toivon mukaan ole mua herättämässä aamupalalle tai mihinkään muuallekaan. Mä niin haluun nyt vaan nukkuu nää mun univelkani pois. On ollut kyllä niin raskas sairaalareissu tällä kertaa, että en kyllä aiemmin ole tällaista kokenut. Yleensä olen käynyt vain lepäämässä ja lataamassa akkuja niin nyt tää menee kyllä aivan toisin päin. Nyt mä tuun kotiin lataamaan niitä akkuja sairaalassa olon jälkeen. ON NIIN IHANAA OLLA KOTONA.
Lounaan jälkeen kerkesin muutaman hetken lukea kirjaa, kun hoitaja tuli ilmoittamaan, että mä lääkäri on antanut mulle luvan lähteä kotiin. Voi sitä riemua, kun mun "napanuora" katkesi ja mä pääsin oikeesti vihdoinkin sinne suihkuun, jota olin odottanut koko viikon. Kyllä piti kuitenkin ensin vähän ihailla noiden piuhojen ihanaa ja kirjavaa väriloistoa ja hiustenpidennysmäisyyttä.Voi, että mä nautin suihkusta oikeesti enemmän, kuin koskaan. Sairaalan suihku tuntui jopa luksukselta, kun oli ensin joutunut olemaan pitkään ilman, vain pesulappujen varassa. Se suihku "hetki" oli oikeesti niin ihana, kun pääs vihdoin kunnolla peseytyy. Ja varsinkin se, kun sai hautuneet hiukset pestä viikon jälkeen.
Sitten vaan lähtökahvit kitusiin ja pakkaamaan tavaroita valmiiksi. Olinpa valmiina puoli tuntia ennen lähtöä, paitsi, että kanyyli oli vielä kädessä. Vitsailtiin siinä, että "Jos jätetään se siihen, ni on sit ens kertaa varten valmiina". Ainoo, että töitä olis ollut vaikee tehdä se kädessä.
Siinä sitten odottelin taksia ja varmistelin, että onhan kaikki varmasti mukana. Ja kuten näkyy leikin myös puhelimella. Sitten vihdoin saapuikin taksisetä hakemaan mua sieltä osastolta ni päästiin lähtee. Mukaan oli tulossa toinenkin matkustaja, ni mä kävin sillä aikaa ostaa vähän matkanaposteltavaa, kun kuski yritti selvittää toisen olinpaikkaa. Kerkesipä viemään mut jo autoonkin istumaan ennen kuin tää toinen matkustaja löytyi loppujen lopuksi.
Sitte istuttiin noin neljä tuntia taksissa, kun ensin heitettiin tää toinen matkustaja kotiin ja sit ajettiin Lahteen. Mut olipa taas ihana katsella kauniita maisemia ja käydä muutamassa iha mulle uudessa paikassa. Ja ihanaa, että sattui jälleen mukava kuski, jonka kanssa oli mukava rupatella matkan aikana sitä sun tätä.Mutta nyt olen vihdoinkin kotona ja voin oikeesti aamulla nukkuu niin pitkään kun haluun, eikä kukaan toivon mukaan ole mua herättämässä aamupalalle tai mihinkään muuallekaan. Mä niin haluun nyt vaan nukkuu nää mun univelkani pois. On ollut kyllä niin raskas sairaalareissu tällä kertaa, että en kyllä aiemmin ole tällaista kokenut. Yleensä olen käynyt vain lepäämässä ja lataamassa akkuja niin nyt tää menee kyllä aivan toisin päin. Nyt mä tuun kotiin lataamaan niitä akkuja sairaalassa olon jälkeen. ON NIIN IHANAA OLLA KOTONA.
-tiitu-
Kommentit
Lähetä kommentti